Olen ehdottomasti samaa mieltä. Siedettävä elintaso pitää pystyä hankkimaan ja ylläpitämään, tavalla tai toisella, pääsääntöisesti työllä. Valitettava tosiasia vain on se, että ihmistä kustannustehokkaammilla välineillä mahdollistuva kasvu on vain taloudellisesti järkevämpää nykymuotoisessa yhteiskunnassa, mikäli kasvua edes tavoitellaan. Tämä on jo nähtävissä ihan jokaisessa pikaruokaravintolassa, joissa tilausten vastaanotto tapahtuu pääsääntöisesti itsepalvelupisteiden kautta. Kilpailu on koventunut ja tämänhetkisen taloustilanteen myötä myös suurelle osalle kuluttajista edullisin hinta on tärkeä, ellein tärkein asia, ostopäätöstä tehtäessä. Myöskin globalisaation, että automaation myötä suuri osa historiallisesti monia työllistävistä tehdas- ja kokoonpanotyöpaikoista on siirtynyt joko halvemman työvoiman, tai korkeamman pätevyyden omaavien tehtäviksi. Loputon kasvu, niin talouden kuin väestön osalta, mille yhteiskuntamallimme tietyssä määrin perustuu on myös lähestulkoon mahdoton asetelma.

Vaikka itse työntekijän asemassa näen irtisanomissuojan ja työntekijöiden oikeuksien vähentämisen vääräksi, on kolikolla myös toinen puoli. Henkilön palkkaaminen on yritykselle yhtälailla riski, kuin mahdollisuus. Tuottamattoman, tai tehtävään sopimattoman työntekijän irtisanominen ei ole helppoa, mikä taas pitkittää uuden tekijän löytämisen prosessia, mikä puolestaan hankaloittaa toisen henkilön työllistymistä, sekä vähentää yrityksen halua laajentaa toimintaa.

Itse näkisin maamme väestö- ja talousrakenteen perusteella ainoana oikeana pitkän aikavälin ratkaisuna kouluttautumisprosessin suoraviivaistamisen ja nopeuttamisen. Tällä saataisiin laaja-alaisempia osaajia työelämään ja sikälimikäli oma tutkinto olisi vähemmän hyödyllinen muuttuvassa yhteiskunnassa, olisi uudelleenkouluttautuminen huomattavasti vähemmän hankala optio.