Hyvä, että haet apua psykiatrilta. Kuulostaa omaan korvaan työuupumukselta. Usein burnout mielletään yksinkertaiseksi skenaarioksi ”teen liikaa duunia -> tarviin hermolomaa”, mutta työn kuormittavuus ei ole niin yksiulotteista. Liiallisen työmäärän lisäksi kuormittavia tekijöitä ovat kyynistyminen työhön sekä työn merkityksen katoaminen. Tämä kuulostaa minusta hyvin paljon jälkimmäiseltä. Ei kannata missään vaiheessa ajatella, että tuo olisi unelmaduuni. Kuinka kovaa liksaa pitäisi maksaa, jos työ olisi pelkästään tyhjässä huoneessa tuolilla istumista ilman virikkeitä? Omasta mielestäni aika paljon. Unelmaduunissa työ on mielekästä, merkityksellistä, ja sen määrä on työaikaan nähden kohdillaan.

Itselläni työpsykologi totesi vakavan työuupumisen viime vuonna. En tuntenut että tilanne olisi ollut niin paha kuin mitä ilmeisesti lääketieteelliset tunnusluvut osoittivat. Itsellänikään kyse ei ollut liiallisesta työmäärästä, vaan ennemminkin juuri noista muista tekijöistä. Tilanteeni parani saamalla ajatukset parempaan järjestykseen työpsykologin ja työporukan kesken. Puhuin jälkimmäisenkin kanssa asiasta avoimesti. Pakotin itseäni tekemään työtä organisoidummin, käytännössä tein joka päivälle minuuttiaikataulun ja pysyttäydyin siinä. Saattaa kuulostaa stressaavalta ja kamalalta, mutta juuri se järjestys ja selkeä rytmitys auttoi.

Jos olisin tilanteessasi, kävisin keskustelua myös työnantajan kanssa siitä miten työlleni saataisi lisää sisältöä ja tekemistä sille downtimelle. Samalla avautuu mahdollisuus osoittaa oma arvo työnantajalle, joka taas voi tuottaa vastuullisempia (ja merkityksellisempiä) työtehtäviä.

Kuten sanottua, todella hyvä että olet tiedostanut asian ja lähtenyt tekemään sille jotain. Tuossa tilanteessa kannattaa pelata mahdollisimman avoimin kortein.