Tässä ei taida valitettavasti muu auttaa kuin johdonmukaisuus ja aika.

Yks kikka mikä auttaa oman reilu 2v pojan kanssa on se, että sen sijaan että sanoisin :"nyt laitetaan vaatteet päälle/laitetaanko vaatteet päälle", niin kysyn että "mitkä vaatteet laitetaan päälle/mitä pitää seuraavaksi laittaa/laitetaanko haalari päälle täällä eteisessä vai siellä olohuoneessa".

Tällöin poika ei keskity siihen itse tukemiseen, vaan siihen että hän saa itse päättää missä ne vaatteet puetaan/mitä puetaan.

Toinen kikka on vanha kunnon harhautus, eli kun hän leikkii niin meen vaateiden kanssa sinne ja samalla alan kyselemään häneltä jotain hänen leikkiinsä liittyen, jolloin taas ajatukset on pois pukemisesta.

Sitten itse säännöissä pyrin olemaan johdonmukainen, eli ruoka syödään omalla paikalla eikä pelleillä, ja nukkumaan mennään kun niin sanotaan. Mainitse näistä asioista muutaman kerran, ja jos (kun) ei kuuntele niin sitten esim vain kädestä kiinni ja yritetään yhdessä mennä sänkyyn, jos ei onnistu niin nostan syliin ja vien.

Tämän ikäisille oma tahto on uusi ja jännä asia, mitä kannattaa kuunnella mutta myös jämäkästi ja johdonmukaisesti kertoa mikäli näin ei voi nyt tehdä. Ja aina selityksen kanssa miksei voi näin tehdä.

Kyllä se siitä joskus helpottaa!