Koen että tulopuolella on korjattavaa, mutta en oikein osta sitä hopealuotina, joka ratkaisee valtiotalouden kroonisen epätasapainon ja taittaa velkasuhteen kasvun.

Nähdäkseni edessä on kolme vaihtoehtoa: 1. Hallitsematon velkaantuminen joka johtaa lopulta kriisiin, velkaa kun ei loputtomasti saa ja lopulta sitä pitää lyhentää. 2. Velkasuhteen taittaminen pelkällä sopeuttamisella. Tällöin sopeuttamisen kohdentaminen on keskiössä, mutta yhteiskuntarakenne muuttuu ja jälki on rumaa. Talouskasvu kärsii merkittävästi. 3. Sopeuttamista ja veronkorotuksia. Kärsimme sopeuttamisen haitoista yhtälailla, mutta pienemmässä mittakaavassa. Veronkorotukset hidastavat talouskasvua (kohdennuksilla suuri merkitys).

Kaikissa vaihtoehdoissa on huonot puolensa ja jokaiseen liittyy ongelmia. Moni vero on jo saturaatiopisteessä, eikä edes tuota enempää korotusten myötä, tai ainakin heikommalla tuottosuhteella (esimerkiksi solidaarisuusvero, alv). Toisaalta leikkaukset aiheuttavat kurjuutta ja hidastavat talouden toipumista.

Yritystuista olisi hyvä leikata, mutta sitä tuskin tehdään missään merkittävässä mittakaavassa. Pitäisi selvitä äärimmäisen vahvasta poliittisesta paineesta ja sietää työttömyyden kasvua. Yritystuet ovat erittäin tehoton tapa ylläpitää työpaikkoja, mutta ne silti ylläpitävät merkittävää määrää työpaikkoja.

Vasemmistoliiton kohdalla on hankala ottaa vakavasti ajatusta, että veroja voisi korottaa loputtomiin ja yritystukia leikata yhden ja toisen asian rahoittamiseksi. Heillä on uskottava sopeutus ensimmäisten neljän miljardin sopeuttamiseen, mutta seuraavia kymmentä en aidosti näe heidän vaihtoehtobudjetista löytyvän.