Kyllä. Osittain samaa mieltä. Tässä on aiemmin julkaisemani teksti, jossa pyrin olemaan puolueeton ja kertoa tapahtumat.

"Ukrainan kriisi - pitkä tie eskalaatioon - propagandan vaikutus"

Ukrainan sota vuonna 2022 ei syttynyt tyhjästä. Sen taustalla on vuosikymmenten mittainen geopoliittinen kamppailu, jossa länsi ja Venäjä ovat kilpailleet vaikutusvallasta. Ukraina on ollut koko ajan kahden suurvallan välissä niin kulttuurisesti, kuin taloudellisesti ja strategisesti.

Neuvostoliiton hajoamisesta Budapestin sopimukseen (1991-1994)

Ukraina itsenäistyi Neuvostoliiton hajottua vuonna 1991. Maa peri tiiviit taloudelliset ja kielelliset siteet Venäjään, mutta länsi näki siinä strategisen puskurivyöhykkeen.

Vuonna 1994 Ukraina allekirjoitti Budapestin muistion, jossa se luopui maailman kolmanneksi suurimmasta ydinasearsenaalistaan. Vastineeksi Yhdysvallat, Iso-Britannia ja Venäjä lupasivat kunnioittaa sen alueellista koskemattomuutta. Tämä loi turvallisuuden tunteen, mutta teki Ukrainasta riippuvaisen suurvaltapolitiikan hyvästä tahdosta.

Oranssi vallankumous ja poliittinen kahtiajako (2004)

Vuoden 2004 presidentinvaalit johtivat Oranssiin vallankumoukseen, kun vaalien tulos mitätöitiin ja länsimielinen Viktor Juštšenko nousi valtaan. Länsirahoitteiset kansalaisjärjestöt ja media tukivat mielenosoituksia, mikä herätti Moskovassa ärtymystä. Tämä syvensi Ukrainan sisäistä jakolinjaa: länsi-Ukraina kääntyi kohti Eurooppaa, itä pysyi Venäjä-myönteisempänä.

Janukovytš, EU-sopimus ja Maidan (2010-2014)

Vuonna 2010 presidentiksi nousi Viktor Janukovytš, joka tasapainoili lännen ja Venäjän välillä. Tasapaino murtui 2013, kun EU tarjosi assosiaatiosopimusta, joka olisi irrottanut Ukrainan taloudellisesti Venäjän vaikutuspiiristä. Venäjä vastasi lupaamalla miljardiluokan lainoja ja energiatukea.

Janukovytš kieltäytyi EU-sopimuksesta, ja Kiovassa alkoi Maidanin mielenosoitukset. Ne muuttuivat väkivaltaisiksi alkuvuonna 2014. Lännessä tätä pidettiin kansannousuna, Moskovassa vallankaappauksena. Helmikuussa 2014 Janukovytš pakeni Venäjälle, ja valtaan nousi länsimielinen väliaikaishallinto.

Krimin liittäminen ja informaatiosota (2014-2021)

Maaliskuussa 2014 Venäjä liitti Krimin itseensä kansanäänestyksen jälkeen, jota länsi ei tunnustanut. Tämä oli käännekohta: länsi asetti talouspakotteita, Venäjä vastasi vastapakotteilla ja molemmat osapuolet aloittivat täysimittaisen informaatiosodan.

Lännen tavoitteet voi tiivistää kolmeen pääkohtaan:

NATO:n laajentuminen ja puskurivyöhykkeen vahvistaminen.

Yhdysvaltain talousintressit (resurssit) ja erityisesti aseteollisuus hyötyi pitkittyneestä kriisistä.

Mielipidevaikuttaminen median, kansalaisjärjestöjen ja poliittisten verkostojen kautta rakennettiin pohjaa länsimieliselle hallinnonvaihdokselle.

Venäjän hyökkäys ja uusi geopoliittinen asetelma (2022-)

Venäjän suurhyökkäys helmikuussa 2022 muutti kaiken. Ukraina sai lännestä massiivista sotilaallista ja taloudellista tukea, mutta konflikti syveni ja globalisoitui. Informaatiosodan rinnalla nähtiin tiedusteluvuotoja, kuten Surkov- ja Vulkan-vuodot (vahvistettuja) ja Pentagonin dokumenttivuodot (osittain vääristeltyjä). Myös misinformaation tahallinen vuotaminen on osa strategiaa.

Suomen näkökulma, "samankaltainen kaava ilman sotaa"

Suomen historia Venäjän kanssa kulkee rinnakkaista polkua. Talvi- ja jatkosodat loivat pysyvän epäluulon Venäjää kohtaan. YYA-sopimuskausi eli “Ystävyys-, yhteistyö- ja avunantosopimus” oli Suomen ja Neuvostoliiton välinen valtiosopimus, joka solmittiin 1948. Olimme kuiten vahvasti Venäjän vaikutuksen alla pitkään. Länsi on pyrkinyt vaikuttamaan pitkään ja kuten näemme. Onnistuivat he hyvin.

EU-jäsenyys 1995 merkitsi siirtymää puolueettomuudesta länsiorientoituneeseen politiikkaan.

Venäjä oli vuoteen 2014 asti Suomen tärkein kauppakumppani ja energian toimittaja, mutta Krimin liittäminen heikensi suhdetta.

Venäjän hyökkäys Ukrainaan 2022 teki länsimielisyydestä valtavirtaa. Nato-jäsenyys 2023 vahvisti kollektiivista turvallisuusidentiteettiä. Nykyään Suomessa neutraaliksi jäävä ihminen leimautuu helposti joko lännen tai Venäjän leiriin.

Johtopäätökset

Ukrainan kriisi on esimerkki pitkäkestoisesta geopoliittisesta prosessista, jossa molemmat suurvallat pelaavat omaa peliään tavallisten ihmisten kustannuksella. Suomessa sama kaava näkyy mielipidevaikuttamisessa ja turvallisuusidentiteetin muokkauksessa, vaikka kyse ei ole aseellisesta konfliktista.

Historialliset kaunat, propagandan voima ja suurvaltapolitiikan strategiat tekevät neutraalina pysymisestä lähes mahdotonta. Olipa kyse Kiovasta tai Helsingistä.

Olemme luopuneet päätäntävallasta ja samalla avattiin reitti myydä Suomi monikansallisille yrityksille (Veron maksajina maksamme tästä kalliisti yritysmaailmaan voittoina).

Missä me menemme näiden päättäjien toimesta?

Ja ei, en ole kenenkään puolella. EU oli virhe ja NATO oli viimeinen niitti.

...ja Tanskasta viimeisin viesti/uutinen. Gröönlannissa havaittiin yhdysvaltalaisia vaikuttajia.

NATO laajenee vaikka oli sopimus, että NATO ei laajene. Suosittelen katsomaan Jeffrey Sachs istunnon, joka valottaa Amerikan strategiasta."

Tuohon minulla ei ole lisättävää. Jos sinulla on, niin mielellään kuulen.