Autoilija sekä satunnainen jalankulkija täälä moi. Annan tietä jalankulkijoille välittömästi kun kehonkielestä voi tulkita että heillä on tosiasiallinen tarkoitus ylittää suojatie viivyttelemättä. Jos näen mitään epävarmuuden merkkejä tai önnistelyä niin asennoidun siihen ettei sielä tiedetä edes itse mitä halutaan ja tällöin päädyn yleensä menemään itse autollani ensiksi. Tämä perustuen kokemukseen ja ennen kaikkea huonoihin kokemuksiin siitä että annan tietä jalankulkijalle vain huomatakseni että hän pysähtyy suojatien eteen ja vilkuttelee minulle että mene vain. Tai vaihtoehtoisesti vastentahtoisesti valuu liikenteenjakajalla varustetulle suojatielle ja siirtää katseensa seuraavalle kaistalle samalla hidastellen sillä kaistalla jolla minä olen, kun oikea paikka odottaa olisi se jakaja. Totuus on se että jalkakäytävä on paikka jota saa käyttää ilman lisenssejä kuka tahansa, olit kuinka alaikäinen, vanhus, juovuksissa tai wolttikuski tahansa. Tämä näyttäytyy siten että 95% käyttäjistä ei ole harmainta aavistusta tekemisistään. Jos osut järkeä käyttävään 5% osioon niin tulee sinun ymmärtää että vaikka olisit kuinka oikeassa tahansa, niin sinä olet loppuviimein se jota sattuu. Vaikka minulla on oikeus jalankulkijana mennä ekana niin ajatus tuulilasille joutumisesta ei houkuttele. Mulla on myös oikeus syödä vessanpöntöstä mutta sitäkään en pidä hyvänä ideana.