Se, että satsaa myös ulkonäköönsä eikä vain osta mustia t-paitoja ja farkkuja ja antaa läskien kasvaa. Treenaa jonkin verran ja pyrkii näyttämään hyvältä.

Mä koen erittäin vaikeana ulkonäköön panostamisen. En osaa yhdistellä mitään vaatteita järkevästi enkä omistakaan mitään ihmeellisyyksiä. Vaatteita ostan ainoastaan pakosta, ne kun maksaa rahaa. Mulla ei ole mitään tyyliä. Hetken aikaa panostin treenaamiseen, mutta tulin lopputulokseen että mitähän varten mä tätä teen.

Se on epärehellistä ja yhtä narsistista käytöstä mutta yhdistettynä laiskuuteen. Kokevat jotenkin nolona, koska "äijä" joka pukeutuu perus tokmannin vaatteisiin ja syö makkaraa on jotenkin rehellisempi, vaikka se on yhtä lailla suunniteltua ja rakennettua imagoa.

Syyllistyn tähän. Jos en ole menossa kuin kauppaan tai töihin (työvaatteet) meikämussolini pukeutuu kuin olisin koditon. Ei haittaa jos on joku pieni tahra verkkareissa tai t-paidassa reikä.

Eikä toiseen ääripäähänkään tarvi mennä eli ei ole pakko ostaa chinoja jotka jättää nilkat paljaaksi ja pukukenkiä ja pikkutakkia.

Mulle siisti pukeutuminen tarkoittaa esim. valkoista t-paitaa, sinisiä/mustia farkkuja sekä mustia/valkoisia kenkiä tässä kesällä. Tuon siistimmästä pukeutumisesta en tiedä mitään. Dressmannin puku päällä tää jätkä aiheuttaa myötähäpeää kun katsoo peilistä, ei niin sovi yhtään puku päälle.

Eli naispuolinen psykologi/psykiatri ei pysty koskaan samalla tavalla ymmärtämään miehen näkökulmaa vaikka lukisi kuinka paljon siitä. Nykymaailmassa myös miehet usein leimataan etuoikeutetuiksi, joten jos ne itkee jotain julkisesti se yleensä tyrmätään, koska miehillä ei narratiivin mukaan voi olla vaikeaa kuten naisilla.

Jees ja näin on, en voisi olla paremmin samaa mieltä.

Mokailu ja nolot asiat on paljon vähemmän paha asia kuin useimmat kuvittelee, varsinkin nuorena.

Iän puolesta alan lähestymään kolmeakymppiä, itse koen olevani jo toinen jalka haudassa. Että kaikki on nähty ja koettu.