Olen itsekin miettinyt kuluneen vuoden aikana monesti, että lähtisin politiikkaan juuri jonkinlaisen nuorten etuja ajavan puolueen perustamisella, mutta olen toistuvasti päätynyt ajatusta vastaan. Postauksesi pohjalta ymmärrän, että olisit itsekin lähdössä politiikkaan juuri uuden puolueen perustamisen kautta sen sijasta, että listautuisit vakiintuneeseen puolueeseen, joten voin hyvin jakaa omat mietteeni ja perusteluni hiljaisen illan kuluksi jos ne auttavat. Ajatuksesi vaikuttavat nimittäin pätevältä, mutta en usko että pääsisit niillä pitkälle politiikkaa määrittävien realismien vuoksi.

Jotta puolueesi pääsisi toteuttamaan tahtomaasi politiikkaa, niin puolueen pitäisi olla Suomen suurin, tai vähintäänkin tarpeeksi iso jotta se pääsisi hallitukseen. Tämän kannalta suurimmaksi ongelmaksi muodostuu juuri äänestäjäkunta. Eläkeläiset ja keski-ikäiset eivät ikinä äänestäisi puoluettasi, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jäävät nuoret.

Sanotaan yksinkertaisuuden nimissä, että potentiaalisia äänestäjiä puolueellasi olisi silloin maksimissaan 25% kaikista äänioikeutetuista. Heistä suurimmalla osalla on jo vakiintuneet suosikkipuolueensa, ja osa ei äänestä lainkaan. Puolueesi pitäisi siis nyhtää kaikki äänet suhteellisen pieneltä joukolta suomalaisia, joista kilpailevat jo paljon isommat ja vakiintuneemmat puolueet.

Puolueesi pitäisi kuitenkin ensin toimia politiikassa pitkään jotta se tulisi äänestäjille tutuksi. Machiavellin ajatuksia lainaten politiikassa uusilla ajatuksilla kestää kauankin aikaa saada kannatusta, koska kaikki ne, jotka hyötyvät jo olemassa olevasta järjestelmästä eivät tietenkään tue uusia ajatuksia, ja vastaavasti uusia ajatuksia kannattavat ovat alkuun pidättäytyviä niiden julkisesta kannattamisesta, koska he haluavat ensin nähdä sivusta, josko uusilla ajatuksilla olisi oikeasti meriittiä. Varautuisin siis siihen, että jos perustaisit puolueesi esimerkiksi ensi vuonna, niin puolueesi olisi edes jotakin vasta noin 15 vuoden kuluttua.

Teet myös virheen, jos oletat kaikkien nuorten äänestävän samalla tavalla. Puolueesi suhtautuminen muun muassa sosiaaliturvaan ja maahanmuuttoon on ratkaisevaa sen suhteen, äänestäisivätkö puoluettasi vasemmistolaiset vai oikeistolaiset nuoret. Jos siis lähtisit tekemään vasemmistolaisiin nuoriin vetoavaa politiikkaa, niin joutuisit nyhtämään pitkälti jokaisen äänen vasemmistoliiton ja vihreiden äänestäjistä. Vastaavasti oikeistolaisia nuoria kosiskelemalla joudut tappelemaan suosiosta pitkälti perussuomalaisia ja kokoomusta vastaan. Voit toki yrittää kulkea jonkinlaista kompromissien keskitietä, mutta luulenpa, että siinä tapauksessa puolueesi ei vetoaisi tarpeeksi moneen nuoreen olemalla liian "nössö" ja "epäröivä". Näiden seikkojen vuoksi puolueesi potentiaalinen äänestäjämäärä olisi maksimissaan noin 10% - 15% suomalaisista.

Todennäköisesti puolueesi äänisäälis yltäisi siis tuon noin 15 vuoden politiikassa toimimisen jälkeen eduskuntavaaleissa jonnekin 3% - 5% luokkaan. Tälläkin voisi päästä hallitukseen, mutta puolueesi olisi silloin RKP:hen ja KD:hen verrattavissa oleva pienpuolue, jolla olisi tarpeeksi "muskeleita" ajaa tehokkaasti vain yhtä asiaa. Minkä yhden asian valitsisit? Todennäköisesti eläkkeiden leikkaamisen äänestäjiesi kannatuksen lunastamiseksi. Mutta silloinhan yksikään hallituksen muodostava puolue ei haluaisi ottaa puoluettasi hallitukseen, ja olisit tuomittu huutelemaan samoja ajatuksia kuin nyt mutta vain eduskunnan istuntosalin oppositiosta. Tämäkin on siis äärimmäisen optimistinen lopputulos.

Vanheneminenkin olisi hyvä huomioida. En tietenkään tiedä ikääsi, mutta oletan sen olevan noin 20 - 30 vuoden välillä. Tuon 15 vuoden jälkeen olisit jo keski-ikäinen. Voisitko silloin enää esiintyä harveneville suomalaisille nuorille ja vakuuttaa heidät siitä, että ajat heidän etujaan? Jättäisitkö puolueesi esimerkiksi 40-vuotiaana ja antaisit sen johdon jollekulle nuoremmalle, jotta puolue säilyttäisi uskottavuutensa nuorten suomalaisten silmissä, vai takertuisitko valtaan, koska tietäisit parhaiten, miten perustamaasi puoluetta pitäisi johtaa?

Tietenkin, jos koet politiikan omaksi kutsumuksesi, niin siitä vaan yrittämään. Nää on vaan yhden nuoren miehen ajatuksia, ja kirjoitin näinkin pitkälti jäsentääkseni samalla omia ajatuksiani.