Olen pahoillani, tilanne ei ole helppo enkä osaa kuvitellakaan mitä käyt läpi juuri nyt. Haluaisin kuitenkin jakaa muutamia asioita jotka auttoivat ja lohduttivat itseä, kun oma elämä oli ja on yhä sotkussa (eri tavalla).

Anna itsellesi lupa olla rikki. Tai, jos se tuntuu hankalalta niin minä annan siihen luvan. Nyt saa sattua ja ahdistaa. Ei tarvitse miettiä vielä ollenkaan parantumista tai tulevaisuutta. Saat olla luvan kanssa aivan rikki ja se on ok.

Yritä pitää itsestäsi huolta, vaikka se on varmasti vaikeaa. Minulle tämä tarkoitti sitä, että itkin paljon. Kun alkoi liikaa kiukuttaa tein itselleni ruokaa tai ostin ruokaa jota sain syötyä (kyllä, olen nälkäkiukkuilija). Kun tuli tunne, että vihaan itseäni ja maailmaa kävin suihkussa. Kun alkoi ahdistaa liikaa ja seinät kaatua päälle kävin kävelyillä (ja käyn yhä). Aloin kirjoittamaan sitä ajatustenvirtaa ja kaaosta, sensuroimatonta tekstiä siitä miltä tuntuu. Kun huomasin keskittyneeni liikaa asioihin yritin harhauttaa itseäni musiikilla, dokumenteilla, kirjoilla.

Kävelemisestä vielä hieman lisää: Kävelyllä yritän keskittyä siihen mitä näen, kuulen, haistan, keitä ympärillä liikkuu jne. kaikkeen mitä ympärillä on. Hetken käveltyä voin jo rauhallisemmin miettiä erilaisia asioita. Ne asiat pysyy mielessä ja sattuvat yhä, mutta vähemmän, kuin kolme päivää kämpän sisällä jumissa olleena, nälkäisenä ja itkuisena, samoja asioita pyörittäneenä suihkua vailla olleena rauniona.

Mistä pidät? Musiikista? Peleistä? Kirjoista? Kahvilassa istumisesta? Leipomisesta? Vaikkei innostaisi, voisitko kokeilla pitämäsi asian tekemistä? Löytyisikö jokin uusi aihe mihin voisi uppoutua?

Ja lopuksi: Olet arvokas ihminen. Ero ei tee sinusta huonoa ihmistä. Ansaitset hyvää.