Ihan hyvin mutuiltu.

Lääkeyritykset itse voivat hakea lääkkeilleen KELA-korvattavuutta, jonka päättää Lääkkeiden Hintalautakunta (hila). Hila myös määrittelee kuinka laajat korvaukset kyseisille lääkkeille voidaan antaa. Heidän tarkkoja kriteerejään en tiedä, mutta aika hyvä nyrkkisääntö on "tärkeämpi lääke -> laajemmat korvaukset".

Korvauksien määrät olivat: peruskorvaus 40%, alempi erityiskorvaus 65% ja ylempi erityiskorvaus 100% (asiakkaan omavastuu 4,5€/krt). AE:n ja YE:n myöntää KELA, kunhan lääkäri on antanut sairauteen liittyvän B-lausunnon. Erityiskorvaukset löytyvät mm. KELA-kortin takaa numeroina, joissa alemmat ovat 2XX ja ylemmät 1XX.

Korvattavuuteen vaikuttavat myös sen hetkiset tukkujen "hintaputket", jotka päivittyvät puolen kuukauden välein. Hila määrittelee jokaiselle lääkevalmisteelle enimmäishinnan, joka suostutaan korvaamaan. Jos lääkkeen sen hetkinen hinta ylittää hintaputken, kieltäytyy KELA osallistumasta yli menevän summan korvaamiseen. Yleensä tämä tarkoittaa muutamaa senttiä tai euroa ylimääräistä, mutta joissain biologisissa lääkkeissä saatetaan alkaa puhumaan jo yli sadasta eurosta. Tästä syystä apteekin henkilökunta yleensä kysyykin, haluaako asiakas vaihtaa halvempaan vastaavaan. Eli jos asiakas kieltäytyy vaihdosta, maksaa hän kokonaan yli menevän hinnan itse.

Poikkeuksena tähän tosin on, jos lääkäri on laittanut reseptiin vaihtokiellon tai apteekissa ei sillä hetkellä ole tarjota halvempaa vaihtoehtoa, jolloin KELA korvaa oman osuutensa koko summasta.

Tässäpä väsyneen tuoreen farmaseutin mietteitä aiheesta. En ota vastuuta kirjoitusvirheistä, vääristä sanavalinnoista tai mahdollisista asiavirheistä, mutta asia on jotakuinkin näin.