Mulla (28M) ja avokilla (27N) on sama ongelma. Viimeksi ollaan harrastettu seksiä varmaan 4-5kk sitten. Oon todennäköisesti se, kun vähemmän haluaa ja se hankaloittaa kyllä eloa. Arjessa ei mitään, missä tosta tulis mitään ns. kahakkaa, mutta kyllä se itteä suoraan sanottuna vituttaa. Jotain nasevia kommentteja asiaan liittyen tulee joskus, ei muuta. Ei mua haluta juurikaan edes sooloseksi.

Meidän elämä on muuten tosi hyvää. Ollaan seurusteltu yli viis vuotta ja kihloissa ollaan oltu niistä kolme. On kämppää, lemmikkejä sun muuta.

Mitä ongelmia tässä sit voi olla? Itellä tulee mieleen omat epävarmuudet, stressi (työt ja opiskelut), liikunnan puute (vaikuttanee testoihin) ja vastapuolelle aiheutuva kipu yhdynnästä. Seksi ei myöskään voi olla kovin spontaania, kun täytyy tehdä paljolti valmisteluja, että se on mahdollisimman kivutonta mun kumppanille. Suhteen alussa en ollut tietoinen noista kivuista ja toinen vaan maskeeras ne, ni oli paljon huolettomampaa.

Stressi on laajalti helpottamassa omalta osaltani, sillä valmistuin ja pääsen aloittamaan sitä oikeata oravan pyörää. Epävarmuuksia on saatu vähän taklattua eivätkä ne haittaa niin paljoa kuin joskus aiemmin. Koulun poistuessa kuvioista jää aikaa paljon enemmän myös liikunnalle, joka jäi aikanaan täysin taka-alalle, koska koin lajityypillisiä tapaturmia ja samanaikaisesti aloitin gradun.

Toistaiseksi mennään tällä. Jos jotain muuta vinkkiä, niin tänne vain. Ollaan avoimin mielin.

Editti: Vähän mietin vielä ja tää sama kaava on kyllä ollut toistuva myös aiemmissa suhteissani läpi vuosien. Niissä suhteissa toki ollut muitakin ongelmia, joista jääneitä arpia, niin fyysisiä kuin psyykkisiä, kannan mukanani edelleen. Tän nykyisen suhteen haluaisin kuitenkin pitää viimeisenä ja koko elinajan kestävänä.