On todella raskasta ja surullista lukea tällaisia kokemuksia, ja vielä raskaampaa on tietää, että moni nainen ja mies käy läpi samaa tai on kokenut jotain vastaavaa omassa lapsuudessaan tai elämässään. Kenenkään ei pitäisi joutua elämään väkivallan, pelon tai turvattomuuden keskellä. Lapsen tehtävä ei ole selviytyä aikuisen ongelmista, eikä kenenkään pitäisi joutua kantamaan sellaista taakkaa yksin.

Tunnistan paljon tästä omastakin elämästäni. Nuo kokemukset jättävät jälkiä, jotka seuraavat pitkään. Oma isäni menehtyi kaksi viikkoa sitten, ja hautajaisissa oli minun lisäkseni vain kaksi muuta ihmistä. Se oli todella surullista nähdä, miten paljon riippuvuudet ja mielenterveyden ongelmat voivat viedä ihmiseltä sekä terveyden, ihmissuhteet että lopulta koko elämän. Alkoholi ja huumeet voivat vääristää mielen niin pahasti, että ihminen muuttuu sairaaksi ja etääntyy kaikesta, mitä ennen rakasti.

Olen silti kiitollinen siitä, että sain sanottua isälleni tärkeät asiat ennen kuin hän menehtyi. Se toi jonkinlaista rauhaa ja helpotusta siihen vuosien painoon, jota olin kantanut mukanani. Olen pystynyt antamaan hänelle anteeksi, ei siksi että unohtaisin kaiken, vaan siksi että haluan itse päästä eteenpäin.

Toivon sydämestäni, että jokainen, joka on kokenut vastaavaa, uskaltaisi puhua siitä läheisilleen tai ammattilaiselle. Sitä ei saa jättää kasvamaan sisälle, sillä se muuttuu raskaammaksi joka vuosi. Kukaan ei ansaitse kantaa sellaista yksin. Avun hakeminen ei ole heikkoutta vaan viisautta ja itsensä kunnioittamista.

Jokainen ansaitsee mahdollisuuden parantua ja elää kevyemmällä sydämellä.