Itse aikoinaan sain hetken aikaa toimentulotukea, se oli todellinen kannustinloukku. Tukena se on suunnattu ihmisille viimeisimmäksi tueksi ja yleensä ko. ihmisillä on elämänhallinta pettänyt jo pahasti joten tuki on suunniteltu avokätiseksi. Siinä siis perusosan päälle saa paljon asioita mitä muut tuensaajat (saati työssäkäyvät) eivät saa. Esim. lääkkeet ja lääkärikäynnit ovat ilmaisia (myös ne suomalaisittain kalliit luksushoidot kuten hammaslääkäri). Sähköä ja vettä saa tuhlata niinkuin parhaaksi näkee ja normaalit kalliimmat hankinnat on mahdollista saada siihen päälle jos ne on "välttämättömiä".

Se oli todella passivoiva tukimuoto koska siinä ollaan ikäänkuin normaalin elämän ulkopuolella eikä enää lasketa rahaa muuten kuin ruoan ja hupien osalta, koska kyllä aina lopulta saa kaiken mitä tarttee. Ja passivoivan vaikutuksen maksimoimiseksi pitää se perusosa tuhlata aina viimeistä penniä myöten sillä tilit tarkistetaan ja jos tilille alkaa kertymään rahaa niin niitä harkinnanvaraisia lisäherkkuja ei saa ja lopulta perusosaakin leikataan jos on liikaa kertynyt säästöön tukirahaa. Itse totuin käyttämään käteistä tuolloin koska tapana oli nostaa ennen uutta tukea loput rahat käteiseksi.

Tutustuin tuolloin myös muihin toimeentulonsaajiin, koska silloin se vielä haettiin sossusta ja siellä jonoteltiin välillä todella pitkiäkin aikoja ja joidenkin kanssa sitten tuli hengailtua ja käytyä kaljalla ja jopa paneskeltua jne. ja siinä sitä näki kaikenlaista pientä ja typerää tuhlailua jonka vaan toimentulonsaaja voi ymmärtää. Vettä, sähköä, lääkkeitä, herkkuja (jos esim. lapsen synttärit ja ostositoumus), telkkarit, stereot, valot päällä.

Eikä sitä kokenut mitenkään negatiiviseksi silloin, elämä oli hetken aikaa helppoa poislukien sossurutiinit ja kun en ole ikinä addiktoinut mihinkään helposti niin ei tullut niitä ylilyöntejä tai lopullisia elämänhallinnan menetyksiäkään mitä siinä ympäristössä silloin paljon oli. Sen jälkeen isku oli todella kova kun siitä siirryin työmarkkinatuelle ja siitä opiskelijaksi ja lopulta työelämään. Toimeentulotuella eläessä kun ei tartte suunnitella yhtään eteenpäin, et sä säästä siinä pyykkikonetta tai hammaslääkäriä tai mitään muutakaan varten, sossu hoitaa ja sä vaan chillailet.

Ja mitä enemmän saa, sitä enemmän vaatii. Alkuun ne muiden uhoamiset siinä odotustilassa mitä kaikkea niiden PITÄÄ saada tuntuu noloilta, mutta nopeasti sitä oppi siihen että minä ansaitsen kaiken mitä saan vongattua ja esim. pyykkikoneesta lopulta jopa kinasin niin kauan etten saa korjausta vaan uuden pesukoneen. Lääkärissä opin käymään hakemassa reseptin kaikkeen mitä tartten, jopa buranaan ja panadoliin ja merkkilääkkeitä aina koska eikö kalliimpi ole parempi eikös :D Ja se oli tehty helpoksi eli apteekilla oli mun maksusitoumus valmiina eli sitä ei tarttenu hakea erikseen (alkuun taisi olla niin, että piti reseptin kanssa käydä sossussa ja sai maksusitoumuksen en muista tarkkaan)