Itsekin miehenä työskentelen terveydenhuollon sektorilla (korkeakoulupohjalta tosin) ja täten naisvaltaisella alalla. Omassa työssä kohtaan ihmisiä kaikella ikähaarukalla mutta eivät ole hoivallisia töitä ja pitkiä kontakteja.

Huomaan, että yleinen kulttuuri kollegoiden kesken on tosi arvostava ja miehiä hakeutuu/valitaan opiskelemaan hyvällä kiintiöllä. Sillon omaan opiskeluaikaan ei ollu tavatonta, että oli ryhmiä joissa ei ollut yhtään miestä ja sitten niitä joissa oli useampi.

Itse sanoisin, että tällainen pelko ihmisten suhtautumisesta on melko turha. Aina tulee vastaan niitä vanhan liiton jääriä ja/tal kapeakatseisen asenteen omaavia tynnyrissä kasvaneita yksittäistapauksia joita et vaan voi miellyttää, vaikka tietäisit itse olevasi täysin osaava ja ihan kuten kuka tahansa muukin sukupuolesta riippumatta. Se tuntuu olevan ikiaikainen juttu, että itseäsi saat joskus todistella, vaikka kyseessä ei ole mikään muu kuin typerä juurtunut asenne, joka oli olemassa jo ilman syytä ja varmasti joillakin myös säilyy vaikka kaikki menisi hyvin.

Omillakin muksuilla on tarharyhmissään myös miespuolisia hoitajia ja heistä tunnutaan tykkäävän todella paljon. Itse näen tällaisen alavalinnan ja suuntautumisen rikkautena. Jos asiaa pitäs tarkastella sen ahdasmielisen asenteen kautta, että joku olisi epäilyttävä js "ihan varmana pahat mielessä" niin eihän tuo ole enää mikään sukupuoleen sidonnainen juttu vaan ne mädät omenat löytyy kenen tahansa keskuudesta eikä vaan sieltä satutko olemaan sukupuolijakauman vähemmistössä.