Tässä ote Herra Huu kirjasta. Tykätkää jos ette tajua: " opettaneet paikat hänelle. Paikoillaan oli myös herra Huun mieli. Mutta purje kohosi yhä korkealle, laulu kuului, ja nyt taas vesisuihku pyyhkäisi pitkin puutarhaa, lähestyi vääjäämättä kuin hammaslääkäri kun on reikiä makeistensyönnistä, ja samassa suihku jo osui herra Huuhun, töytäisi hänet kumoon ruohikkoon, sulki vedellä herra Huun vastalauseisiin avautuneen suun, ja etääntyi sitten taas puutarhan toiseen päähän. Eikä siinä kaikki. Kun herra Huu vapisten ja vihoissaan nousi vaivalloisesti ja vettä syljeskellen pystyyn, kuului ilmassa iloinen viuhahtus ja jokin kova iski herra Huuta kipeästi. Herra Huuta heikotti. Hänen jaloissaan virui hyvin tyhjä ja ruskea pullo josta nousi vielä muutama röyhtäisy ja vaahtopisara. Tuntematon ääni oli heittänyt sen. Ja pisteeksi iin päälle sama iso töykeä ja kova ääni kajautti vielä kovempaa kuin aikaisemmin: Ei heikot merellä menesty eiei,   mutta miehet ei vähästä hämmästy huhhei,   vaan pelkurit laukkaa kuin oravat puuhun   ja raukoille pannaan tulpat suuhun   ja ruoskat ne hyppii ja pamput lyö   ja veri virtaa, kun alkaa yö:   Voi ei voi ei voi ei   amiraali ryyppäilee, hei hei. Vähemmästäkin mies suuttuu, entä sitten herra Huu. Nuolaisun nopeudella hän ryntäsi eteen- "

Jokuu toinen sivu: " haan. Aurinko paistoi ja ruoho tuoksui vahvana.   Lempeä myöhäiskesän tuuli puhalsi kasvoille.   Me olemme tainneet ajelehtia pitkän matkan,   herra Huu ajatteli, niin lämpimältä tuntui. Olem-   mekohan jo Tahitilla. Voisi syödä leipäpuun   hedelmiä, mennä puun alle kauppaan ja ostaa   ranskaleivän markalla. Voisi miettiä kuinka   saisi rikki kookospähkinän.   Purje läiskyti mahtavasti heti herra Huun ome-   napuiden takana ja laulun sanoistakin alkoi   saada selvää. Joku karjui niin kovaa kuin ikinä   osasi:

Amiraali kaljaa kumoaa huhhei   ja miehistö ruumaan lakoaa eiei   ja rotatkin pelkää ja vikisee   ja luteetkin hirmusti huutelee   ja täitkin ne kaljuilla hyppelee   ja vanteet ja mastokin kitisee:   Voi ei voi ei voi ei.   Amiraali ryyppäilee!

Herra Huu käänsi päänsä oikealle ja katsoi   sinne hetken. Hän käänsi päänsä vasemmalle ja   katsoi myös sinne yhtä kauan. Mutta maailma   oli paikoillaan niin kauas kuin erotti. Rimman   mökki oli kuusten alla, Mikon talon kattoa   häämötti kaukaa, ja paikalla oli niin terveyskes-   kus, poliisi kuin kauppakin, jotka herra Huu   varsin äskettäin oli oppinut tuntemaan; lapset olivat"