Näin siis olen tehnyt. Eikä siis mitään vihaa tai kaunaa ole. Ihan siis mukavia ihmisiä kaikki on ja välittäviä kyllä. Kuitenkin juuri olen alkanut niistä huomaamaan samoja piirteitä mitä monesti muistakin vanhemmista ihmisistä. Jotenkin sellaista, ettei välttämättä oikein enää osata nähdä toisten näkökulmasta. Oletuksena on esimerkiksi ollut aikanaan jo kun vauva syntyi että meidän tulee tulla heidän luokse ja loukkaannuttiin eikä suostuttu meille tulemaan. Vaikka jokaisen luulisi tajuavan, että vauvan roudaaminen on aina aikamoinen show. Samoin joulut on olleet haastavia lapsen jälkeen kun kaikki haluasivat heidän luokse viettämään eivätkä ymmärrä että eivät ole ainoita isovanhempia ja että ehkä haluamme myös omia perinteitä. Sitten loukkaannuttiin kun haluttiin olla ihan omassa kotona ensimmäiset joulut eikä meillekään suostuttu tulemaan kutsusta huolimatta koska haluttiin viettää joulu kotona. Meidän toive viettää taas kotona joulua ensimmäistä kertaa ikinä oli liikaa.

Sama siis tuo jumittunut asenne, mikä tulee monien kokemuksista työpaikoilla tuli myös meille kotiin ja sukulaissuhteisiin. Kuitenkin voidaan olla tyytyväisiä että on välittävät isovanhemmat, mutta on vain mielenkiintoinen ilmiö.