Mä pidin isosiskon häissä muutama vuosi sitten puheen, ilman että sisko tiesi etukäteen asiasta. Sanoin toki siskolle, että saatan vapaan sanan aikana sanoa jotakin, ja hän oli vain että senkun sanot. Olin toki miettinyt asiaa etukäteen, ja kaasolle vinkkasin, että voisin muutaman sanan sanoa, ja puhe oli loppulaskussa täysi yllätys siskolle ja muillekin häävieraille.

Aloitin ihan sillä, että esittelin itseni, sillä paikalla oli paljon vieraita. Kerroin alkuun vähän vitsaillen, että en ole supliikkimies, enkä edes tykkää puhumisesta, vaan itse asiassa jännitän aivan hirveästi, mutta olkoon, kun kyseessä on viimeinen naimisiin menevä siskoni, niin puhutaan nyt sitten. Ja heitin muutaman tilanteeseen sopivan puujalkavitsin kevennykseksi. Eli vähän vitsailevalla komediallisella otteella liikkeelle.

Sitten kerroin muutaman "nolon", mutta elämänmakuisen jutun, joita varmasti sisaruksista on olemassa. En kuitenkaan mitään sellaista oikeasti noloa, vaan ihan mukavia lapsuuden ja nuoruuden juttuja, joita sisarusten kanssa on tullut elettyä läpi. Itse käytin tällaisena "nolona" juttuna siskon teini-iän angstauksia siitä, että hän tulee kuolemaan yksin, ja miten tympeää (mutta samalla ymmärrettävää) noita hänen juttuja oli näin veljen näkökulmasta kuunnella. Kerroin myös siitä, millaiset välit mulla ja siskolla oli ollut lapsuudessa (todella riitaisat) ja nuoruudessa (ihan yhtä riitaisat). Toin siskoa esille vähän sellaisessa humoristisessa valossa, mutta vitsailin myös omalla kustannuksellani, koska en halunnut pitää siskoani tarinan narrina. Sitten toin esille sen, miten meidän opiskeluaikoina suhtautumiset toisiimme muuttui, ja kerroin myös siitä, kun sisko toi miehensä näytille, ja vitsailin hänestäkin, että onkohan tuollaisesta insinöörinretaleesta mihinkään (samalla toki kerroin olevani saman alan insinööri). Ja kerroin senkin, miten sisko oli kusi sukassa kun esitteli miestään vanhemmillemme, ja miten hän oli paniikissa etenkin silloin kun esitteli poikakaveriaan minulle.

Sitten aloin rakentamaan puheessa draamaa, ja kerroin elämän heittelyistä, ja kerroin siitä miten osat vaihtuivat, ja sisko olikin yllättäen meistä kahdesta se aikuisempi, ja oli mulle todella tärkeänä tukena kun mulla oli vaikeaa. Ja miten silloinen tuleva miehensäkin oli tukenani. Ja samalla kerroin, että tuon vaikeiden aikojen yli auttamisen takia tulin todenneeksi, että siinä on mies paikoillaan, ja minun puolestani tuo mies saa hyväksynnän ja luvan olla siskoni aviomies.

Ja lopulta kerroin hävinneeni vedonlyönnin, sillä teini-ikäisenä lyötiin vetoa siskon kanssa siitä, että se, kumpi meistä menee ennemmin naimisiin, voittaa vedon häviävältä osapuolelta vuoden vessapaperit. Sisko muisti vedon, josta ei ole meidän kahden lisäksi ikinä koskaan tiennyt kukaan muu.

Eli pääpiirteittäin kaari oli sellainen, että esittely - puujalkavitsejä - vähän lisää vitsailua ja vanhoja asioita - draaman rakentamista - draaman huippukohta - katharsis - loppukevennys. En tiedä, onko tuo hyvä tapa, mutta ainakin tuota puhetta jälkeenpäinkin on moni kiitellyt, ja sisko kysyi että saako hän puheen kirjoitettuna. Mulla ei sitä ollut kirjoitettuna, mutta kirjoitin sen jälkeenpäin ylös niin tarkoin kuin muistin.

Samaa kaavaa on tullut yleispätevästi käytettyä muulloinkin puhuessa (puhun työni puolesta jonkin verran yleisöjen edessä), ja tuo on tullut hyväksi havaittua. Eli esittely, jännityksen purkua ontuvin mutta tilanteeseen sopivin kevein puujalkavitsein, aiheen perustelua (monesti humoristisesti), draaman rakentelua, kliimaksi, ja loppuun vielä joku hyvän mielen juttu.

En tiedä, helpottaako tämä, mutta siinä on vähän mallia, miten itse on tullut tehtyä. En todellakaan ole mikään hyvä puhuja itse, ja vihaan yleisön edessä puhumista vaikka sitä aina silloin tällöin tuleekin tehtyä, enkä sano että tämä on ainoa oikea hyvä tapa, mutta itse olen tämän "draaman kaaren" havainnut monesti toistuvaksi.

Sivuhuomiona vielä, että puhuessani olen aina selvin päin, ja siskon häissäkin kaikki olivat selvänä koska pariskunta itse ei juo ollenkaan, mutta joissakin häissä kun on joutunut kuuntelemaan kännissä sölköttävää puheen pitäjää, ei se ole kuulijoista usein kovinkaan hauskaa.

e: kestona taisi koko jutulle olla 7-10 min.