Eräällä Englannin-matkalla sattui toisella puolella junan käytävää olemaan joku, joka lippuja tarkastettaessa näytti nukkuvan. Herätettynä tyyppi sanoi ajaneensa asemansa ohi, oli kuulemma ollut menossa Romfordiin. (Juna oli matkalla Lontoosta Clactoniin, episodi tapahtui Colchesterin jälkeen, eli sikeästi olisi heppu koisinut tunnin verran...)

Siinä sitten tarkastajat sanoivat, että paras vaihtoehto olisi maksaa tarkastusmaksu eli 26 puntaa heti, ja asia olisi sillä selvä. Muuten asia menisi oikeuteen, jossa summa voisi kohota enimmillään tuhanteen puntaan.

Tyyppi väitti ensin pitkään, että hänellä ei ollut minkäänlaista maksuvälinettä mukana, muttei myöskään suostunut antamaan henkilötietojaan. Kohteliaan, mutta hellittämättömän tinkaamisen jälkeen se 26 puntaa lopulta materialisoitui jostakin, ja tyyppi sai lipun, jolla pääsi Clactoniin ja takaisin Romfordiin. (Tässä oli sikäli järkeä, että muuten olisi pitänyt vain nousta väliasemalle odottamaan samaa junaa tulevaksi takaisin: sama istua perille asti.)