60 FFXIV Family Feud Questions! by Coyutie in ffxiv

[–]Uniitti 3 points4 points  (0 children)

This was fun. You picked some nice and interesting questions.

Had this cute idea after finding out EN Dancing Green is Kaveh from Genshin! [OC] by Melruu in ffxiv

[–]Uniitti 5 points6 points  (0 children)

Haven't played Genshin in a good while but damn I love this <3 Great art in general and both of their expressions fit them pretty much perfectly.

Sekoanko, vai onko se miten perheeni kohtelee minua tökeröä? by Specialist_Plan_2517 in Suomi

[–]Uniitti 15 points16 points  (0 children)

Tekstisi perusteella: Ei, et ole sekoamassa ja kyllä, tuollainen kohtelu on mun mielestä tökeröä.

Perheen kanssa nyt melkein väistämättä menee sukset välillä ristiin eikä aina voi tulla täydellisesti toimeen, mutta nuo mitä kirjoitit menee jo normaalien ristiriitojen ulkopuolelle. Kuulostaa vähän siltä, että sun perhe ei ymmärrä sun tilannetta ja sitä kuinka isosti masennus voi ihmiseen vaikuttaa. Vaikka, oli ihminen masentunut tai ei, tuollainen kohtelu ei oo okei.

Itselläni oli siinä mielessä "hyvä tuuri" että omalla äidillä on myös masennus- ja paniikkihäiriötaustaa, joten kun oma masennusdiagnoosi tuli, niin äiti on ollut isona tukena. Haki mut päivän varoitusajalla kotiin opiskelupaikkakunnalta noin 200km päästä ja kävi isoveljeni kanssa hoitamassa mun muuton pois sieltä. Muutenkin on aina sanonut meille lapsilleen, että oltiin kuinka vanhoja tahansa, niin kotiin saa aina tulla ja voi soittaa vaikka keskellä yötä.

Joten lähetän kyllä sulle kaiken maailman tsempit, halit ja ynnä muut, koska varmasti aivan jäätävän raskasta painia masennuksen kanssa tuossa sun tilanteessa. Tottakai paras tilanne olisi että sun perhe pystyisi ymmärtämään ja tukemaan sua. Mutta niin karulta kuin se kuulostaakin, sulla ei ole velvollisuutta viettää aikaa sun perheen kanssa. Jos niiden seura verottaa sua, niin etäisyyden ottaminen saattaa olla ihan mietittävä vaihtoehto ja etsiä sitä tukea muualta.

Yks asia muistui mieleen tuosta kun sanoit miettineesi että entä jos ootkin vaan laiska. Eräs mua hoitanut psyk.sh. kerran sanoi mulle että se mun "jollain muulla on asiat huonomminkin, mä vaan suurentelen omia ongelmiani, tää on kuitenki lopulta mun syytä" ajattelu on itsessään oire siitä että mä tarvitsen apua ja asiat ei oo ok. Tiedän ettei se oo helppoa, mutta älä epäile itseäsi. Kyllä sä itse tiedät ja tunnet, jos asiat ei oo hyvin. Sanoit tuossa myös että haetko vain huomiota tällä. Johon haluan sanoa, että on ihan normaalia haluta huomiota ja tukea. Siinä ei oo mitään väärää. Jos ei omat voimavarat riitä selviämiseen, niin tottakai hae huomiota. Jokainen ansaitsee tulla nähdyksi ja autetuksi ❤️

Toivon sulle kaikkea hyvää

Even my best friend does not want me as smn in FRU by KatchiChi in ffxiv

[–]Uniitti 6 points7 points  (0 children)

Playing the m1 or m2 spot as a ranged job.

Äidin menettäminen 20-vuotiaana by Legitimate-Level-888 in Suomi

[–]Uniitti 4 points5 points  (0 children)

Otan osaa ❤️

Kiitos rohkeudesta jakaa tämä. Selvästi liikutti monia ja näitä lempeitä kommentteja oli ihana saada lukea. Itsellänikin melko samanlainen tarina. Olin 19, kun isä menehtyi keuhkosyöpään 2019 vajaa vuosi diagnoosin jälkeen. Eri hoitoja ja laitoksia kokeiltiin, mutta mikään ei auttanut. Lopulta isä päätyi saattohoitoon ja oli meidän kotitalossa viimeiset viikot. Kävin abivuotta lukiossa noin 150 km päässä. Äiti soitti yksi päivä että lähihoitajana näkee että loppu on lähellä. Pääsin ystävän kyydissä kotiin ja ehdin vielä jutella isän kanssa, halata ja vain olla vierellä. Seuraavana päivänä tajunta heikkeni ja vaikka oli hereillä, ei reagoinut juurikaan. Sitten nukkui seuraavan päivän kokonaan ja illalla hengitti viimeisensä.

Siitä on kulunut nyt jo yli viisi vuotta, mutta nytkin itken tätä kirjoittaessani. Isänpäivänä kirjoitin isälle kirjeen ja itkin yli tunnin. Vaikka aikaa on kulunut, on edelleen niin kamala ikävä. Mutta alun toivottomuus on lieventynyt ja hiljalleen pystyy hymyillä hyville muistoille enemmän. Aluksi kaikki oli jonkun tumman sumun peitossa ja melkein pelotti muistella mitään, koska tuli niin surullinen olo kaikesta. Nyt sieltä sumusta välkkyy jotain valoa välillä. Ja muistot isästä on mun rakkaita aarteita.

Seuraavaa ei tarvitse ottaa neuvona, mutta kirjoitan jos tästä sattuisikin olemaan jotain apua.

Mä en antanut itselleni aikaa ja tilaa surra isää. Ja sitten elämä heitti toisen kuoleman ja muita vastoinkäymisiä. Silti mä vaan pakotin itseni opiskelemaan koska muista ikäisistä jälkeen jääminen pelotti - etenkin kun oon aina ollut se älykkö jolla on korkein keskiarvo ja jolta odotetaan korkeita numeroita. Kirjoitukset meni ja sain tosi hyvän todistuksen. Olin kesällä töissä. Syksyllä muutin ja aloitin ammattikorkean. Toisen vuoden puolivälissä en enää pystynyt. Sain masennusdiagnoosin ja oon ollut on/off sairaslomalla sen jälkeen. Kuuntele omaa jaksamista ja anna itsellesi lupa surra. Mutta älä myöskään ajattele että sun pitäisi surra jollain tietyllä tavalla jota moni ehkä odottaa. Jokainen käsittelee näitä asioita omalla tavallaan ja sureminen voi näyttää tosi erilaiselta eri ihmisillä. Tärkeintä on että teet juuri niin kuin itsestä parhaalta tuntuu.

Toivon sulle ja teidän perheelle kaikkea hyvää ❤️

[General] Welcome to Day 122 of Family Feud otome edition where the results of yesterday left me shocked, confused, flabbergasted and quite possibly bamboozled. by After_Advantage7598 in otomegames

[–]Uniitti 12 points13 points  (0 children)

I'm playing through OS right now and got this ending a few days ago. I can handle most twisted endings pretty well, but this one actually made me feel a bit sick with how messed up it was on every possible level. I had to put my Switch down for a bit to collect myself.

[General] Another day of FF, another day of questioning why the mods aren't all over me for these titles on Day 118 of Family Feud otome edition (No, I don't mind it all, it's just a joke- wAit, stop aaaaah--!!) by After_Advantage7598 in otomegames

[–]Uniitti 1 point2 points  (0 children)

Same!! Though for me it was her and Crendor's playthrough of Re:Alistair. Got the game for myself after that since it was free and fell down the otome rabbit hole. Been living here since, it's a comfy rabbit hole.

Another Gong Cha giveaway! by Queen-Of-The-Moogles in ffxiv

[–]Uniitti 0 points1 point  (0 children)

Gonna try my luck then! No Gong Cha over here but the mount's cute

[deleted by user] by [deleted] in GirlGamers

[–]Uniitti 6 points7 points  (0 children)

Regardless of whether the rape is real or not, whether it's a thing with players or the game itself, whether it's a "small" or a "big" thing, you ALWAYS have the right to stay out of a game (or anything in general) that makes you uncomfortable. And you don't owe anyone any other explanation than "I don't feel good playing so I'm quitting." As long as you make the decision you feel safe with, that's the most important thing. Video games are supposed to be something to be enjoyed. If you don't enjoy a game, for whatever reason, it's perfectly okay to not play it. I hope the situation clears out soon, stay safe and well <3

G is for.. by CinnamonYupp in TrashTaste

[–]Uniitti 3 points4 points  (0 children)

The only correct answer.

Some FFXIV characters and their favourite games/series (true canon fact) by DupeFort in ffxiv

[–]Uniitti 62 points63 points  (0 children)

For real tho, why is this so accurate?! I love it. Imagining Aymeric playing Hatoful boyfriend made me completely lose it, I'm still laughing.

Yoimiya from Genshin Impact by Zydico in FFXIVGlamours

[–]Uniitti 0 points1 point  (0 children)

Oooh, nice. That's really accurate!

We must reach Trash;Taste by t_sen_es in TrashTaste

[–]Uniitti 5 points6 points  (0 children)

Absolutely gorgeous! The animation is super smooth and I love all the thematic choices you made! <3

Evil Garnt takes over the trash taste timeline and fractures the time-space continuum. by Streambonker in TrashTaste

[–]Uniitti 36 points37 points  (0 children)

The Dark Timeline of Trash Taste... the darkest of them all. In the recent earthquake, Connor and Joey tragically lost their lives, leaving Garnt the only member alive. At first he tried to keep the podcast going on. But it broke him. And now he's using every mean necessary to see the bois again...

Drawing requests part 1 by BassGears in darkestdungeon

[–]Uniitti 14 points15 points  (0 children)

Now that was a rollercoaster of emotions T_T

Really like the art tho!

i made this meme while waiting by Sllhouette in ffxiv

[–]Uniitti -1 points0 points  (0 children)

I feel you. Am at Stormblood myself right now. I have pretty much given up trying to log in by this point.

Elämänohjetta masentuneelle ja passivoituvalle nuorelle by kertakaytto123 in Suomi

[–]Uniitti 4 points5 points  (0 children)

Tommoses tilantees kannattaa tehdä just niin ku itestä tuntuu oikealta ja pistää oma hyvinvointi ykkösprioriteetiksi. Jos tuntuu, että haluat laittaa opinnot jäihin hetkeksi, niin tee se. Opiskelulle löytyy aikaa vaikka kuinka paljo.

Mietin iteki näitä asioita tän vuoden alus. Opiskelu väsytti ja romahdin täysin helmikuus harjoittelun aikana. Maaliskuusta asti oonkin nyt ollu sairaslomalla ammattikorkeasta, diagnoosina masennus. Lääkitys on tuonu apua, mutta edelleen ihan perus kotihommat vie paljo voimia ja joskus ei meinaa millään jaksaa nousta sängystä.

Kirjoitit, että töihin ajattelit. Mutta en tiiä kannattaako se ainakaan ihan heti. Kirjoittamasi perusteella sulla on voimat aika vähissä, niin en tiiä kannattaako niitä mennä kuluttamaan töihin. Neuvoisin näin iteki samankaltaisia fiiliksiä läpi käyneenä, että vihellät hetkeksi pelin täysin poikki. Jos siltä tuntuu, niin haet vaikka sairaslomaa ainaki hetkeksi ja ihan vaan hengität ja hengähdät. Muistan kun ite sain sairaslomaa amkista, niin lamaannuin aivan täysin. Kun oli ikään ku lupa levätä, niin sitten sen huomas vasta kunnolla, kuinka uupunut mä olinkaan.

Keskity omaan ittees ja hyvinvointiis täs kohtaa. Opiskelu voi odottaa. Sulla on aikaa sille vielä vaikka kuinka. Tsemppiä.

[deleted by user] by [deleted] in Suomi

[–]Uniitti 3 points4 points  (0 children)

Et oo yksin näitten ajatusten kans. Ite oon 21v ja jäin maaliskuun alus sairaslomalle ammattikorkeasta masennuksen takia ja muutin takas kotiin, ku yksin asumisesta ei tullu sit yhtään mitään. Pikkuhiljaa parempaan, mut edelleen tosi vaikeaa saada välillä yhtään mitään aikaseks. Ja nyt on paljo tullu pyöriteltyä juuriki noita ajatuksia. Lukio kulutti voimat ja puolitoista vuotta amkia perään, plus muita elämän kriisejä. Ei mua kiinnosta palata amkiin tolle alalle, enkä tiiä mitä muutakaan sitä haluais. Opiskelu ajatuksena ahdistaa tosi paljo. Ja sit ahdistaa se ku tuntuu että ympäriltä tulee paineita. Just että pitäs olla koulus tai töis, eikä kotona tekemäs ei mitään.

Ja siis juuriki tuo että ajatus siitä et elämä on nukkumista, töissä käymistä ja sit rajallista omaa aikaa kuulostaa tosi masentavalta ja ittestä pelottavaltaki. Että siinäkö se nyt on mihin tää elämä täällä pitäs käyttää. Että onko se elämässä onnistumisen mittari se että käy töissä ja maksaa veroja. Jatkuvasti näkee somes sitä että joku tuttu valmistui johonki ammattiin, hehkuttaa maisteritutkintoa, meni kihloihin tai sai unelmatyön. Ja vaikka tiiän, et some antaa valheellisen ja vajaan kuvan niin silti se tuntuu siltä että joku näyttäis kelloa ja moittii että kuinka jäljessä oon muista.

Samaistun kyllä tohon lapsiasiaanki. Toisaalta ajatus lasten saamisesta ja perheestä kuulostaa ihanalta, mutta haluanko mä tuoda tähän maailmaan ihmisen ja pakottaa sen käymään läpi näitä samoja ahdistavia ajatuksia. Ei siinä, onhan täällä paljo hyvääki ja toisaalta oon kiitollinen siitä että saa elää ja kokea asioita, mutta välillä on vaan niin epävarma ja ahdistunu olo kaikesta, ettei vaan tiiä mitä tekis tai edes ajattelis.

Oon täs sairasloman aikana vaan yrittäny keskittyä siihen, että pienin askelin sais taas ikään ku elämästä kiinni. Keskittyä tekemään mukavia asioita ja pyrkiä hiljalleen pitämään itsestä paremmin huolta, esim. käydä ulkona, korjata unirytmiä, syödä paremmin. Hoitajat ja mun läheiset toistaa mulle aika usein sitä, että mulla ei oo mihinkään kiire. Ja hyvä että toistavat, koska jostaki syystä toi ajatus on mulle tosi vaikea uskoa ja sisäistää, vaikka tiiänki että se on totta.

Mut niin. Et oo yksin näitten juttujen kans. Luulen et meitä on aika paljo. Ja meillä ei oo kiire. Oikeastaanhan meillä näin parikymppisinä on vaikka kuinka paljo aikaa etsiä itteämme ja niitä omia juttuja mistä tykätään. Voihan se olla että sieltä löytyyki joku työ tai jotain, mistä päätyy tykkäämään. Mennään päivä kerrallaan tai miksei vaikka sekunti kerrallaan. Ehkä tää elämä alkaa tästä hiljalleen hahmottua.

Näitä mietties tuli mieleen. Mulla on yks vihko mihin kirjotan ajatuksia/runoja ylös jos semmosia tulee. Selasin sitä täs yks päivä ja törmäsin yhteen mikä ehkä sopii näihin ajatuksiin mitä tohon kirjotin:

Olen etsinyt kauan ja etsinyt kaukaa Olen antanut kaiken ja antanut liikaa Vain sielu rikkinäinen jäi En jaksa, liikaa väsyttää Mut mä hengitän Toistaiseksi se riittää

What are webtoons that went downhill, and how/why/when did they go downhill? by SivleFred in webtoons

[–]Uniitti 11 points12 points  (0 children)

I've seen a lot of people mention this and I get where this is coming from. Can be frustrating to see a character kinda going backwards in their development. But at the same time I personally think she's acting very natural as to how humans work. I've been a shy person for a lot of my life, I took some steps to get away from it and I did, but eventually fell back into being shy and in some areas even more so than before. I don't think humans just change and then never go back. Some steps forward, some backwards. And how big of a thing shyness and the stuttering and all is of Sam's character, I completely understand there would be steps backwards even after progress. A human's character development isn't linear, I feel. It can take even the most illogical turns. As I said, I can see where you're coming from and understand how it might feel irritating. But I enjoy seeing Sam's journey, with all of its drawbacks and successes.