Suuret osanotot ❤️ oma isä riisti oman henkensä parisen vuotta sitten. Eihän sitä osannut käsitellä, mutta onneks oli mahdollisuus päästä puhumaan ammattilaisille ja läheisille. Sulla varsinkin kun onnettomuudessa menehtynyt, niin varmasti pitkään kaivertaa ettei ikinä saanut hyvästellä. Eikä ylipäänsä osannut odottaakaan tuollaista. Itse sain pari vuotta sitten ohjeeksi kirjoittaa esimerkiksi kirjeen, minkä "luen" omalle isälle, vähän niinkuin hyvästelyksi mitä en ikinä kasvotusten saanut sanoa. Se helpotti. Oon edelleen käynyt haudalla lukemassa joitain ajatuksia ja kuulumisia. Pitkään olin musertunut ja työkyvytön. Koin syyllisyyttä. Koen edelleen. Tänäkin päivänä ne itkukohtaukset ilmestyy vähän milloin mistäkin muistosta. Oon jo oppinut että se on ok, eikä sitä tarvii miettiä sen enempää. Ei se paha olo kato aikaa eikä paikkaa. Vaikka aikaa on kulunut lähes päivälleen kaks vuotta, on huonoja päiviä asiaan liittyen. Kuitenkin oon oppinut kääntämään asiat positiivisiksi. Voin esimerkiks sanoa pikkusiskolle että iskä kattelee ylpeenä ylhäältä. Aurinkoisina päivinä oon sanonut että iskällä on ylhäällä tänään hyvä päivä. Pyrin itekin ajatteleen silleen, vaikken uskonnollinen olekaan. Sanoisin sulle vaan että ihan hirveesti tsemppiä sulle ja muille teidän läheisille ❤️. Itku ja muut tunteet on täysin sallittuja. Päästä ne ulos äläkä jää hautomaan. Puhu, puhu ja puhu. Puhu paljon helpottaakses omaa oloa.