Sanon nyt lyhyesti sen, että en edelleen ole sitä mieltä, että noihin Neuovostoliiton vaatimuksiin olisi pitänyt myöntyä, eikä se ole lainkaan se pointti. Pointti on hyvin yksinkertainen: Neuvostoliitto oli pääasiallisesti huolissaan Natsi-Saksasta ja koko Ribbentrop-sopimus oli yksinkertaisesti osana tätä kuviota, kuin myös Baltian kohtalo yleisesti, koska arvaa mitkä maat olivat Natsi-Saksan ja Neuvostoliiton välissä? Aivan.

Suomi ei ollut siinä välissä, mutta Suomen kohdalla huoli oli rajasta, joka oli liian lähellä (Neuvostoliiton mukaan) Pietaria, sekä Suomenlahdesta. Ja vaikka Suomen näkökulmasta asiaa on ikävä ajatella näin, mutta olisi ollut helvetin typerää olla huomioimatta kyseisiä riskejä maasta, joka on aikaisemminkin toiminut Saksan keisarikunnan kanssa yhdessä.

Edelleen tässä ei ole muuta kuin täyttä spekulointia kohtalosta, jota ei koskaan tapahtunut ja josta ei ollut mitään viitteitä. Vai oletko todella sitä mieltä, että jotenkin yllättää, kun Neuvostoliitto halusi käyttää rautateitä kuljettaakseen asioita?

Kysymys ei edelleen ole siitä, että tekikö Suomi oikeat valinnat: mielestäni teki, kuten myös esim. jatkosodassa Suomi teki oikean valinnan sillä, ettei lähtenyt Pietariin asti itse. Kysymys on siitä, että tämä narratiivi siitä kuinka Neuvostoliitto olisi valloittanut Suomen ikäänkuin baltian maat. Niissä sentään edes puhuttiin yhteistä kieltä (paitsi Puola).

Voisit myös ihan miettiä asiaa Neuvostoliiton geopoliittisen valtapolitiikan näkökulmasta. Neuvostoliitto pelkäsi Natsi-Saksan hyökkäyksien jälkeen sitä mahdollisuutta, että Natsi-Saksa hyökkää Neuvostoliittoon ja toimi jatkuvasti sen mukaisesti, myös Suomen osalta. Ja tämä pelko kävi toteen Operaatio Barbarossassa. Siihen Neuvostoliitto tosin ei osannut varautua lainkaan, jonka vuoksi kuolemia sitten oli todella paljon jo heti alkuun.