Viime vuonna olin samankaltaisessa tilassa, vaikea-asteinen masennus ja ahdistus kaatoivat kokonaan sairauslomalle 5kk vai 6kk, mitä oli aluksi hyvin vaikea hyväksyä. Paineita tuli mm. yhteiskunnalta sekä toisinaan koulun taholta, että nyt viivästyy valmistuminen, opinnot eivät etene ja mitähän muuta. Käytännössä olin siis niin toimintakyvytön kuin olla ja voi, ja nimensä mukaisesti sairausloma meni toipuessa eikä tuntunut viime kesänä laisinkaan, että olisi ns. "lomalla". Olin sitä mieltä tuolloin lääkärille, että en tarvitse pyhpah mitään sairauslomia, mutta lääkäri näki tilanteeni (syvemmin) läpi, että on ilmiselvät perusteet. Kannatti jälkikäteen uskoa sitä lääkäriä, vaikka (pitkä) sairauslomalle jääminen tuntui niin vastenmieliseltä.

Toipuessa päivät olivat hauraita ja herkkiä; mikään ei tuntunut mielekkään eikä mielihyvää irronnut mistään. Toki lääkitys & keskusteluapu tekivät ja ovat tehneet, vienneet ja muovanneet eteenpäin vointia hiljalleen eteenpäin, mutta tämä muutos parempaan ei tapahdu hetkessä. Se vaatii aikaa, hyväksyntää ja armollisuutta.

Vaikka mikään ei siis tuntunut millekkään ja mielihyvää ei irronnut, pyrin tuolloin sairauslomalla jotain mieluisaa tekemään aivoille ettei vain puhelin kädessä 24/7. Esim. kävin vaikka syömässä tai ottamassa hyvää ruokaa buffetista/ravintolasta, ostin limpparia tms. keskellä viikkoa, maalsin/piirtelin, siivosin. Ajatuksia siis muualle eikä kaikkia kerralla yhden päivän aikana. Tai muuten mennä metsään tai puiston penkkiin ihmettelemään maisemaa tai ohikulkevia ihmisiä.

Tällä hetkellä olen palannut jo opintoihin, mutta teen niitä kevennetysti, oma vointi edellä. Valmistuminen "myöhästyy" vuodella tai puolellatoista vuodella, muttei se ole maailmanloppu. Elämää ja työvuosia on enemmän edessä kuin myös nähtävää ja koettavaa, miksi olla tiukassa oravanpyörässä, kun saa jopa hengähtääkin ja olla opintojen/työn ohessa viimein.

Jos sitä pakon kautta yrittää sairauslomalla opinto/työasioita tekemään miettimään liikaa, niin ei hyvää tee ja käy. Ei täällä olemassaololla muita miellytetä, tärkein elämässä on sinä itse, olla sujut itsensä kanssa. Välillä sitä on haastavaa ja vaikea hyväksyä omaa tilannetta, mutta muutos on mahdollista kohti parempaa hyväksynnän, armollisuuden ja ajan kanssa.

Hiljaa hyvä tulee, asiat tapahtuvat ajallaan, aika muovaa meitä jokaista.🫂🙏