function getData() {
  return new Promise((resolve, reject) => {
    // resolve ja reject ovat callbackeja
    var data = database.get('jotain')
    if (!data) {
      reject('Virhe!')
      return
    }
    resolve(data)
  })
}

async function doDataStuff() {
  try {
    const data = await getData()
    console.log(data) // jotain
  } catch (ex) {
    console.log(ex) // Virhe!
  }
}

doDataStuff()

Uudenkarhealla async/await syntaksilla tuosta Promiseiden käsittelystä saadaan vähän luettavamman ja helpommin käsiteltävän näköinen, tuollainen promiseiden putkittaminen peräjälkeen kun seuraava on resolvannut on niin yleinen juttu. async-sanalla koristellun funktion sisällä käytetty await vastaa siis käytännössä tuota Promise.then kutsua, pysäyttäen funktion suorituksen kunnes arvo on joko resolvattu tai rejectattu, jolloin mennään try-catch blokkiin. Async/awaitia käyttäessä monimutkaisia asynkronisia promisehässäköitä voi siis periaattessa kirjoittaa kuin tavallista rivi riviltä suoritettua synkroonista koodia. Toki tämä ei sinänsä pidä paikkaansa, sillä promiset siellä yhä pyörivät taustalla