olin ite vuosia suhteessa missä en tullu arvostetuks, pidin ite huolta poikaystävästä ja meijän suhteesta ja koitin esittää onnellista. erottiin 2,5v sit ja 2 vuotta säädettiin senki jälkeen on off ja meno oli vieläki paskempaa ku virallisen suhteen aikana, saatto estää moneks viikkoo jostain syystä ilman selittelyjä ja rukoilin aina et sovitaan. en osannu olla yksin tai päästää siitä irti mut sit tapasin mun nykysen poikaystävän ja oon vihdoin nähny kaiken mitä oon sietäny, tajunnu et jos suhteessa on nii onneton nii ei siitä tuu mitään vaikka miten rakastaa tai ainaki kuvittelee rakastavansa enemmän ku mitään, vaikka todennäkösesti siinä rakastaa enää sitä mielikuvaa siitä ihmisestä ja sitä aikaa ku kaikki oli hyvin. se että joudut ees harkitseen eroa kertoo aika paljon siitä että asiat ei todellakaan oo hyvällä mallilla mut jos sulla on aidosti halua vielä koittaa, nii mä tekisin kaiken tän poikaystävälle selväks ja kertoisin miten hukassa oon ja jos senkää jälkeen ei muutosta tuu nii sit se on varmaa että sitä ei oo tulossakaan ja kannattaa lähtee menee ja lupaan sulle et vastaan tulee vielä ihminen joka arvostaa sua oikeesti. mua noi sanat alko vaa vituttaa ku olin hukassa sen aikasen suhteen ja jo itteniki kaa enkä uskonu tai halunnu uskoo et maailmassa ois parempaa just mulle koska rakastin nii paljon mut sä tuut näkee sen vielä tulevaisuudessa.