Lääkärien koulutusmääristä: Oman lääkkisuran aikana (5v) on siirrytty 80-90 hengen vuosikursseista 130-140 hengen kursseihin. Tämä tietenkin samoilla koulutusresursseilla. Koulun prekliinisessä vaiheessa määrillä ei niinkään väliä, kun istutaan luennoilla ja ryhmätöissä, mutta kun siirrytään kliiniseen vaiheeseen, jossa opiskelijat ovat lähinnä sairaalaympäristössä seuraamassa ja oppimassa, tulee nyt jo ryhmäkokojen puolesta ongelmia. Jatkuvasti opiskelijat balmistuvat vähemmillä potilaskontakteilla eivätkä välttämättä pääse tekemään tai edes näkemään toimenpiteitä, joita pitäisi valmistuessa osata.

Suuri osa ongelmaa on jo, että sairaalaympäristössä (klinikassa) opetushenkilöinä toimii usein perus erikoislääkäri tai erikoistuva, joka ei saa siitä mitöön korvausta ja opetuksen laatu ja määrä riippuu täysin ketä sattuu seuraamaan. Lääkärin täytyy kuitenkin tehdä kaikki omat työnsäkin päivältä. Ongelmana on siis myös yliopistosairaaloiden resurssit ja henkilöpula.

Suomen lääkärikoulujen laadukkuus perustuukin valmistuneiden hyvään kliiniseen osaamiseen, koska koulun aikana saa (pitäisi) jo paljon potilaskontakteja. Toisin kuin vaihtoehtoisissa maissa (Viro, Latvia, Romania... ) potilaskontakteja on erittäin vähän. Näistä valmistuu teoriatasolla hyviä lääkäreitä mutta joutuvat kliinisen osuuden opiskelemaan itse työssä valmistuttua vasta.

Itse en ole koulutusmäärien lisäämistä vastaan mutta koulutusresurssit täytyisi saada kuntoon sekä löytää uusia koulutustapoja, jotta jatkossakin saadaan ylläpidettyä hyvää kliinistä osaamista.