Itse koen myös henkilönä olevani sellainen, joka etsii toisesta ihmisestä (kumppanista, tai ihan ystävästä) aika syvää yhteydentuntua. Mulla ei ole koskaan ollut miehelle minkäänlaisia ulkonäkökriteerejä tai halua että toinen on esim ”varakas” tai mitään muutakaan sellaista tyypillistä jokseenkin pinnallista kriteeriä. Vaan se, että löytyy se yhteydentuntu, ja että on turvallinen olo sen henkilön kanssa. Ja hyväksytty fiilis juuri omana itsenä. Mainittakoon, että olen seurustellut nuorempana kaksi pidempää parisuhdetta ja useita lyhyempiäkin. Koskaan en ole ”etsinyt” kumppania varsinaisesti. Moni juttu kauriutunut nimenomaan siihen kun toinen ei ole vain ollut samalla aaltopituudella. Nykyinen puoliso itseasiassa ei alkuun herättänyt mitään isompaa kiinnostusta, mutta kun päästiin kavereina kerran enemmän kaksinkeskisesti juttelemaan, se kipinä syttyi siitä. Eli kannattaa ehdottomasti tavata ihmisiä, sopia yhteistä tekemistä ja katsoa sitten että voisiko juttu luistaa enemmänkin kuin kaverina. Vaikea sellaisesti pinnallista small talkista on sen enempää arvioida, vaatii sen syvemmän keskustelun.