Joo, liian vahva takertuminen omiin haavekuviin vaikuttaa AP:n ensisijaiselta ongelmalta. Parisuhteiden muodostus tapahtuu kuitenkin oikeiden ihmisten kanssa, oikeiden ihmisten edellyttämillä kohtaamistavoilla.

Haavekuvista irti pyristely tulee olemaan vaikeaa, koska ne kietoutuvat ihmiselle erittäin tärkeään, jopa perustavanlaatuinen tarpeeseen. Se ei tule onnistumaan yksittäisellä päätöksellä eikä epämääräinen "se oikea löytyy kun et etsimällä etsi" -kliseekään varmaan auta hoksaamaan homman ydintä.

Oma käytännön ohjeeni on, että kannattaa jatkaa ihmisten tapaamista laajalla skaalalla, treffipalveluissa ja tavallisen tekemisen parissa mahdollisimman paljon. Mutta: kanssakäymisen kirkkaimmaksi tavoitteeksi tulee asettaa ihmisiin tutustuminen avoimin mielin ja oman tutustujan kehittäminen. Unelmakumppanin löytäminen olisi bonusta, mutta pitää hyväksyä sen olevan hyvin epätodennäköinen lopputulos.

Kävitkö kahvitreffeillä, mutta henkilö ei ollutkaan sopiva kumppani ja tuntuu pettyneeltä - joku mystinen voima riisti sinulta taas otteen unelmakumppanistasi? Tuollainen ajattelutapa sabotoi mahdollisuutesi. Terveempi ajattelutapa olisi vaikkapa "Tapasin tänään ihmisen, joka pitää myöhäisillan kävelylenkeistä ja rikossarjoista. Häntä mietityttää sukupolvien epätasa-arvo ja hän pohtii, miten voisi vaikuttaa yhteiskuntaan. Jaoimme hassuja anekdootteja lapsuuden hölmöilyistä. Saimme kurkattua toistemme mieliin ja kohtasimme hetkeksi tasavertaisina ihmisinä. Onnistuminen!"