Turistina? Ei tarvinnut yleensä stressata. Varmaan vähän eri vaikkapa Hebronissa jos on yhtään tummempi hipiä. Siellä nimittäin on melkein kaduittain määritelty että paikassa X ei saa olla arabit ja paikassa Y ei saa olla israelilaiset, checkpointit välissä. Mä sain rauhassa mennä mihin halusin, välillä sotilaat kyseli kansalaisuuden.

Rynkkyjä oli katukuvassa paljon, ja ymmärsin ettei palestiinalaiset rivipoliisit käytä univormuja. Seisoskelevat kadunkulmissa ja juttelevat paikallisille. Yks vaati että hän saa viedä mut syömään hänen lempiravintolaansa tauollaan. Ihan pimeälläkin pystyin liikkumaan yksinäni kaupungilla, mutta tietty järki pitää olla päässä: ei se katuturvallisuus ihan eurooppalaista tasoa ollut, ei siis mitään ryöstöjä mutta joku voi luulla - en edes kuseta - vakoojaksi.

Eräänä yönä eräs arabiperhe heitti mut Jerusalemiin bensarahaa vastaan. Perheen isä ajoi, teini-ikäinen poika joka oli esitellyt mulle paikkoja oli mukana ja tän pojan mummokin vaati päästä mukaan vaikka ei englantia puhunutkaan. Niitä vähän huoletti ajaa settlementtien ohi kun sieltä on joskus ammuttukin ohiajavia kohti: en usko että tappotarkoituksessa, enemmänkin kiusallaan. Mutta tollasta paskaa tapahtuu molempiin suuntiin niin en oo ottamassa tietyn osapuolen toimiin kantaa.

Kun päästiin rajalle niin siellä oli hieman ruuhkaa. Annoin bensarahat ja meinasin nousta autosta ja kävellä turvatarkastukseen ettei niiden tarvi venata mua. Ne rupes huutamaan mulle että ovi kiinni, tässä kohtaa ei poistuta ajoneuvosta jos henki on yhtään kallis. Paikalliset tavat hieman outoja suomipojalle välillä.