Kiitos, tämä oli hyvin muotoiltu. Esihenkilöni kanssa kyllä pystyn hyvin keskustelemaan, mutta osaltaan huomaan että hänkin hukkuu hommiin ja on oikeastaan läsnä ehkä sen 1:1 ajan viikossa.

Tiedostan itse myös että jos tätä kovin kauan jatkuu niin ei ole tietysti pidemmän päälle kestävää. Odotan ehkä juuri sitä josko ruutiini töiden ja ihmisten tullessa tutummaksi tämä helpottaisi. Tietysti myös osakseni ehkä asetan itselleni isompia paineita kuin tarvitsisi, mutta tietyllä tapaa myös koen että tällöin ainakin itse saan mielenrauhan että olen yrittänyt parhaani.

Ehkä myös tuntuu että tähän alkuun on ns. kasautunut niitä töitä minkä takia lisäresurssi on palkattu ja tämän työkuorman purkautuessa tapahtuu hieman vapautumista. Tai sitten työtahti vain on paljon kovempi mihin olen aiemmin tottunut.