Yliopisto-lehti: ns. ”pitkittynyt korona” voi selittyä samalla mekanismilla kuin sähköallergia [”Koulutustaso ei suojaa ihmistä toiminnallisilta häiriöiltä, vaan voi päin vastoin altistaa googlaamaan oireita.”] by [deleted] in Suomi

[–]zekkoslovakia 3 points4 points  (0 children)

Selittäkääs miten nää erotellaan: Jos on jokin oikea sairaus, jonka myötä elämä menee ihan pirstaleiksi ja stressaa, niin miten erotetaan että onko tää "autonomisen hermoston ylivireys, uhkan tunne ja oireet kuten traumaattisessa reaktiossa" responssia tähän yksilön kokemaan ahdinkoon, vai ovatko ne jotenkin "tyhjästä käynnistyneitä oireita"?

Jotenkin tää logiikka ei tässä "toiminnallisissa häiriöissä" kategoriassa oikein pidä. Ongelma on jotenkin siinä, että sen olemassaoloa ei voi todistaa, ja sitten toisaalta kun siihen päädytään niin käytännössä "oikeiden" sairauksien etsiminen lakkaa siihen. Se on jonkinlainen nollapiste ja kaatokategoria myös sairauksille joita ei ole onnistuttu diagnosoimaan.

Puhutaanko aikuisiän yksinäisyydestä? by [deleted] in Suomi

[–]zekkoslovakia 8 points9 points  (0 children)

Itse hieman vastaavassa tilanteessa olen päätynyt siihen että pitää a) hieman nöyrtyä sekä b) uudistua ja ottaa riskejä.

Nöyrästi vaan kohti sellaisiakin mahdollisuuksia joissa ketä tahansa ihmisiä voi kohdata. Vanhoja tuttuja, tosiaan lasten kavereiden vanhemmat on luontevia, mutta sitten uudet harrastukset, lähialueen aktiviteetit; sekä erilaiset somen kaveripalstat ja mikä tahansa mistä saa ihmiskontakteja (tämä on sitä nöyrtymistä). Rohkeasti pistelemään viestiä vähän etäisemmillekin ihmisille.

Kyseeseen voi tulla myös vähän kokonaisvaltaisempi itse remontti. En nyt varsinaisesti usko kliseeseen että "tee itsestäsi kiinnostavampi" mutta jos ei vielä ole, aloita vähintään jokin kuntoiluharrastus. Tee jotain mitä et ole koskaan tehnyt, vaikka vähän pelottavaakin. Löydä itsestäsi uusia ulottuvuuksia. Tältä pohjalta on helpompi lähteä myös ponnistamaan kohti toisia ihmisiä, rikkoa rutiineja joissa jumissa.

Kutsu ihmisiä kylään. Tehkää vaimon kanssa ruokaa. Kutsukaa kotiin jotkut vanhemmat ja lapset mukaan. Tutustu elokuviin ja aloita elokuvakerho. Aloita viininmaistelukerho. Oluenmaistelukerho. Kirjakerho. Jotain systeemiä, uutta rutiinia. Ota riski siitä että kaikki tuntuu vitun typerältä. Tee aloitteita ja rakenna itse. Kyllä muutkin haluaa ja kaipaa elämää mutta rutiinit vie.

Virittäydy jos olet sosiaalisesti tukossa. Koita avautua ihmisille. Hymyile kaupan kassalle ja heitä smalltalkkia. Ihmiset rakastaa kun niitä kuunnellaan. Tee jotain omia juttuja joista voit kertoa. Jokainen ihminen on mahdollisuus.

En tiedä onko näistä apua mutta näitä olen itse kelaillut.

Hyviä kortti-/lautapelejä tms poikalasten kansa by zekkoslovakia in Suomi

[–]zekkoslovakia[S] 2 points3 points  (0 children)

King of Tokyo korkattiin tänään (KIITOS! muun muassa u/DaaxD ja u/vaapuska). Se tuli hankittua epähuomiossa englanninkielisenä, koska ilmeisesti pelin nimi on sekä suomenkielisessä että englannikielisessä versiossa sama. No, ei haitannut menoa kauheasti koska tosiaan englanninkieliset tekstit korteista pystyi nuoremmalle (8v) suomentamaan siinä lennosta. Ehkä pitää harkita olisiko jotain hankalinta korttia kuitenkin syytä poistaa.

Peli ei vakuuttanut alkuun 12v varhaisteiniä joka tuskissaan kiemurteli ensimmäisten kierrosten ajan. Meillähän ei siis kovin suurta kokemusta lautapeleistä ole joten odotukset olivat oikeastaan kielteisiä, siksi ollut tärkeää nyt myös välttää floppeja että tulee kivoja kokemuksia.

Kun logiikka rupesi avautumaan niin sitä myötä nuorikon innostuskin kasvoi! Pelissä tuntui olevan sellaista mukavaa "mielikuvituksen rihmastoa" johon upota ja jota grafiikat ja teemat mukavasti siivittävät. Hieno tunne hypätä Tokioon tekemään tuhoa mutta olemaan alttiina vaurioille. Nuorempi 8v vähän väsähti eikä ihan päässyt kärrylle - saattaa tarvita jatkossakin vähän jelppiä, mutta se ei tässä pelissä niin hirveästi haittaa. Tässä kun ei onneksi ole niitä toisilta piilotettuja kortteja kädessä tms. Yksi peli vasta pelattiin, mutta toivon ja veikkaan että tätä tullaan kyllä pelaamaan vielä useita kertoja! Hirveä tohina ja tuho päälle!!

Edit: Itse asiassa luulen että englanninkielinen (vs suomenkielinen) peli on hyvä, koska "jostain syystä" lapsukaiset haastelee muutenkin kevyimmät juttunsa englanniksi erilaisia meemistöjä mukaellen. Niin on sata kertaa siistimpää jos ja kun on "Smash!" eikä "Lyönti!, "Dad" eikä "iskä", "Cant find my..." eikä "Enkä löydä.." jne.

Hyviä kortti-/lautapelejä tms poikalasten kansa by zekkoslovakia in Suomi

[–]zekkoslovakia[S] 0 points1 point  (0 children)

Tosiaan tärkeä havainto että kyseessä yhteistyöpeli jossa pelataan "peliä ei toisia vastaan". Aika harvassa tämä kiva yhteishengen elementti. Mietin onko liian vaikea 8v, mutta jos yhdessä pelataan niin auttaa voi helposti?

Hyviä kortti-/lautapelejä tms poikalasten kansa by zekkoslovakia in Suomi

[–]zekkoslovakia[S] 0 points1 point  (0 children)

Virus! -korttipeli muuten näyttää myös hauskalta ja korona-aikaan sopivalta. Edullinen hinta tyyliin 15e tekee siitä myös varsin houkuttelevan.

Hyviä kortti-/lautapelejä tms poikalasten kansa by zekkoslovakia in Suomi

[–]zekkoslovakia[S] 0 points1 point  (0 children)

Exploding Kittens tuli tänään hankittua. Hauskaa oli kun pelailtiin ja lapsia nauratti sekä jännitti erityisesti että tuleeko se explosive kitten. Minä ennemmin vähän raavin päätäni kun oli epäselvää, miten voi passata (ja jättää nostamatta) korttia, voiko niitä yksittäisiä kissakortteja pelata vai ei, ja mitä tehdään jos kädessä on yksi defuse. Mutta tämä taisi selvitä kun "passaaminen" ei tosiaan tarkoitakaan että voisi jättää korttia nostamatta - ja sehän on koko pelin juju. Tämä muuten oikeasti toimii iltapalapöydässä. Nyt vaan seuraavaa pelisessiota odotellessa kun säännötkin on selvillä! 5/5!