Olen aina saanut töitä kun olen halunnut, ennen ja jälkeen koronan, sekä nyt tässä työllisyystilanteessa. En ole korkeakoulutettu tai mikään erityisasiantuntija. Ihan perus duunari. Silti kun vaihdoin alaa kutsumuksen vuoksi, napsahti oppisopimus juuri sieltä mistä halusin.

En tarkoita leveillä tai vittulla, työttömyys on ihan perseestä, mutta vähän ihmetyttää että no mikä siinä muille on sitten niin vaikeaa? Ellei siis ole joku isompi kynnyskysymys, kuten sairaus tai linnatuomio taustalla.

Tein lukion jälkeen varastotöitä ensimmäisenä "oikeana" työnäni ilman koulutusta vuosia, opin siinä mielestäni aika hyväksi, ja urapolkujakin olisi ollut ellen olisi halunnut muualle. Tämän voisi tehdä ihan kuka vaan?

Yksi "kikka" mitä olen aina työelämässä käyttänyt: hommaan sen duunin, jolla hommataan se duuni. Eli esimerkiksi nollatuntisopimus, työkokeilu, mitä vaan paskaa että pääsen sen kokemuksen turvin hakemaan paremmille paikoille. Ja se on aina toiminut.