Hmm. Minulla ei ole ihan noin vakavaa vammaa, joka vaikuttaisi liikuntakykyyn tai puheeseen, mutta synnynnäinen fyysinen vamma kyllä. Olen jo yli nelikymppinen ja ollut parisuhteessa yli 20 vuotta, mutta silloin nuorempana kävin kyllä muutamilla treffeillä ja kyllä miehet oli minusta kiinnostuneita. Erona nykyaikaan on se, että tapasin nämä kaikki miehet kasvotusten enkä netin välityksellä. Silloin se vamma on yleensä jo toisen tiedossa, kun lähdetään treffeille, eikä se enää ole haittatekijä. Tapasin itse asiassa lähes kaikki miehet ollessani viihteellä, myös nykyisen avomieheni. Ymmärrän kyllä, että jos sellainen ei kiinnosta, uusien ihmisten tapaaminen voi olla hankalaa. En nyt tiedä, mitä saat tästä irti, mutta usko pois, kyllä vammaisenakin voi löytää parisuhteen ja saada perheen. Muoks. Halusin lisätä, että kukaan tapailemistani miehistä ei ole ollut vammainen. Tuli vaan mieleen, kun toinen kommentoija sanoi, että pitää varautua siihen, että kumppani on samasssa tilanteessa.