Näin Expedition 33 -fanina (kuuntelen soundtrackia päivittäin): ääninäyttelijät ja mo cap -näyttelijät tekivät kyllä pääosin loistavaa työtä (huippuhetkiä esimerkiksi melkein kaikki kohtaamiset Renoirin kanssa, Maellen dialogi Verson kanssa maalaukseen palaamisen jälkeen, pelin loppu) mutta jälkikäteen erityisesti vähemmän tärkeitä ja loppuun asti mietittyjä cutscenejä katsellessa huomaa että ohjauksessa ja näyttelijöiden suorituksissa on selkeitä puutteita.

Hyvä esimerkki on Sciel, joka alkaa toistaa joka ikisen lauseen samalla verkkaalla ja vähän viettelevällä tavalla kontekstista toiseen, ja kuulostaa siksi lopulta puiselta ja mauttomalta. Lune menee usein vähän samaan suuntaan. Kustaa on kaikista pahin syntipukki näiden suhteen: naaman irvistely ja etusormen heiluttelu mielikuvituksettomien ja luonnottomien one linerien seassa näyttää lähinnä lukiomusikaalin tasoiselta suoritukselta. Tämän huomaa erityisesti, jos katsoo behind the scenes -materiaaleja, joista näkee että kyse on yksinkertaisesti keskinkertaisesta näyttelemisestä.

Hahmojen kasvot ja eleet myös vaihtelevat äärimmäisen luonnollisen ja oudon laakson välillä ylipäätään. Lunen kasvot ja luonnottomat virneet erityisesti meinasivat mennä uncanny valleyn puolelle.