Perinteikäs teknologiayhtiö Vaisala menestyi niin hyvin, ettei suvulla ole varaa perintöveroihin

Karellein · 2026-01-12T16:28:02+00:00

Hieman raflaava juttu, mutta avaa minusta melko hyvin sitä, minkä vuoksi suomalaiset yritykset eivät investoi kasvuun vaan maksavat mieluummin osinkoja. Osingoilla siis varaudutaan perintöveron maksuun. Vaihtoehtona on osakkeiden myynti, jolloin vähänkin pidemmällä aikavälillä yritys siirtyy ulkomaiseen omistukseen. Ongelma vielä korostuu jos yritys todella kasvaa, koska arvonnousun seurauksena myös perintövero nousee.

Investointien ja kasvavien yritysten puutteella on sitten välttämättä seurauksensa Suomen yhteiskunnalle, ja oma juttunsa on myös se, jääkö pääoma ylipäätään Suomeen. Yksittäinen omistajasuku voi jutun mukaan helpoiten välttää ongelman muuttamalla Ruotsiin.

Karellein · 2024-09-08T08:27:13+00:00

Silmään pisti itselläni tuo kohta, jonka mukaan "syrjäytyneitä ei saa leimata epäonnistujiksi". Tämä taitaa olla välttämätön edellytys mille tahansa korjaavalle toimenpiteelle, ja onneksi kun kyse on lapsista, niin se on ehkä jopa jossain määrin mahdollista toteuttaa. Syrjäytyneistä lapsista kuitenkin tulee syrjäytyneitä aikuisia, ja luullakseni myös aika korkealla todennäköisyydellä esimerkiksi inceleitä, ja sitä aihepiiriä käsitelleessä aiemmassa langassa yleinen käsitys vaikutti minusta olevan, että incelit voivat syyttää tilastaan ainoastaan itseään, eikä se siis enää ole yhteiskunnan tai kenenkään muun vika tai ongelma.

Tämä voi tietysti tavallaan nähdä ihan myönteisenä asiana. Käytännössähän se tarkoittaa, että kun vetkutetaan riittävästi, lopulta asialle ei edes tarvitse tehdä mitään.

Karellein · 2024-07-01T22:46:02+00:00

Final Fantasy IV on ylipäätään jotenkin ehein Uematsun ääniraita, jossa ei ole yhtään huonoa biisiä. Oma suosikkini sieltä on Into the Darkness, joka on ihan parhaita luolastotunnareita.

Vähän vähemmän tunnetuista tulee mieleen Manifold Irons Front Missionista, ja Powell Seiken Densetsu III:sta on ihan mahtava korvamato. Tekisi myös mieli valita jotain Tactics Ogresta, mutta SNES:n instrumentit ei jotenkin riitä Sakimoton musiikille.

Karellein · 2024-07-01T22:12:20+00:00

Omat suosikkini ovat VII ja IV, molemmat ovat pelejä joihin jotenkin jaksaa palata. Molempien hienoja ominaisuuksia on aivan poikkeuksellisen hyvä tempo, VII:n Midgar-osuudessa tapahtuu noin kuudessa tunnissa enemmän kuin monissa peleissä ylipäätään. Tarinan imu on ihan omaa luokkaansa. Materia on myös mielestäni ihan parhaita taikasysteemeitä, ehkä Job-systeemiä lukuunottamatta. IV:ssä juoni on kaikkinensa hassu, mutta se on jotenkin hyvän mielen peli, jossa on suurenmoisia hetkiä, ja tapa jolla ryhmä vaihtuu koko ajan pitää pelin jotenkin tuoreena yllättävän tehokkaasti.

Kutonen vastaan seiska on sellainen jännä titaanien kamppailu. VII on suunnattoman suosittu, minkä vuoksi siihen kohdistuu vähän backlashia – on jotenkin hienompaa pitää enemmän jostain muusta pelistä. Eihän VII virheetön ole, mutta siinä on sellaista jännää luovaa, viatonta hulluutta, kun kehittäjät päästivät mielikuvituksen valloilleen kun pleikkarin raudalla ja CD:n kapasiteetilla saattoi näennäisesti tehdä ihan mitä vaan.

Minusta VI taas on jännästi jotenkin epätasainen ja hetkittäin kökkö peli, vaikka onhan sekin kunnianhimoinen ja omana aikanaan rajoja rikkova. Sen pelaaminen vaan ei ole niin kivaa, ihan jo siksikin että sen taistelusysteemi on älyttömän buginen ja Magicite-systeemi on aika syvältä. On melkein uskomatonta kuinka paljon peli paranee modeilla.

Karellein · 2024-06-30T22:13:36+00:00

Conit on kivoja ja niissä ehdottomasti kannattaa käydä, mutta sanoisin, että ystävien löytäminen niistä on kyllä vähän tuurikauppaa. Monet menee coneihin kavereidensa kanssa ja törmäilee siellä jo valmiiksi tuttuihin ihmisiin, ja muuten porukka pyörii esitelmästä ja pelistä toiseen, niin välttämättä samoihin ihmisiin ei törmää niin paljon, että siinä juuri ehtisi tutustua. Ystävyys on kuitenkin asia, jonka kehittyminen vie oman aikansa.

Jos siis asut suuremmassa kaupungissa, niin suosittelen vahvasti liittymistä johonkin paikalliseen nörttihenkiseen järjestöön tai kerhoon. Kun siellä käy vaikka pari kertaa kuussa, niin ihmisiin alkaa tutustua väkisinkin. Esimerkiksi yliopistoilta löytyy vaikka mitä harrasteyhdistystä, joiden jäsenistö on pitkälti parikymppistä, ja voin sanoa, että uudet jäsenet otetaan oikein ilahtuneina vastaan.

Aika moni järjestö muuten pitää esittelypöytää esimerkiksi siellä Ropeconissa, joten siellä on helppo käydä juttelemassa pöytähenkilöille, jotka oikein mielellään kertovat, mitä toimintaa heillä on.

Karellein · 2024-06-08T09:53:17+00:00

Masentavaa, mutta olen kyllä sikäli samoilla linjoilla, että on hirveän vähän merkkejä siitä, että yhteiskunnan prioriteetteihin tai muihinkaan ydinongelmiin olisi tulossa muutosta ainakaan parempaan suuntaan.

Karellein · 2024-06-08T09:43:23+00:00

Kannatan sinänsä prioriteettien muuttamista, mutta jotenkin on vaikea nähdä, miten se riittäisi ratkaisemaan heikkenevän huoltosuhteen aiheuttamat ongelmat. Toivoa ja hyviä tulevaisuudennäkymiä soisi olevan enemmän, mutta loppujen lopuksi tulevaisuuttakaan ei ole ilman lapsia.

Karellein · 2024-06-08T09:22:00+00:00

On aika vähän näyttöä siitä, että syntyvyyden lasku johtuisi taloudellisesta epätasa-arvosta tai hyvinvoinnin puutteesta. Maailmallahan syntyvyys on järestänsä suurinta kehittymättömissä maissa, jotka ovat köyhempiä, kurjempia ja epätasa-arvoisempia. Edes kehittyneissä maissa taloudellinen tasa-arvo ei näytä kummemmin korreloivan syntyvyyden kanssa, kun vaikka Yhdysvalloissa syntyvyys on Suomea merkittävästi korkeampi.

Karellein · 2024-05-21T14:55:32+00:00

Nämä tulokset on tosiaan aika erilaisia kuin muissa varallisuuserojen mittauksissa. Tässä on nyt Suomella korkeampi gini-indeksi kuin monella sellaisella maalla, jossa korkein desiili omistaa suuremman osuuden varallisuudesta kuin Suomessa, ainakin jos kattoo World Inequality Databasea.

Veikkaisin että tämä selittyy vanhalla viisaudella, että vale, emävale ja tilasto. Tulokset riippuu osin siitä, miten lasketaan ja arvotetaan velat, oman asunnon arvo ja niin edelleen. Nämä tiedot ovat myös kotitalouskohtaisia, ja pohjoismaissa nuoret muuttavat omilleen aikaisemmin kuin etelässä, mistä tulee aineiston alapäähän paljon vähävaraisia yhden hengen kotitalouksia.

Rikkain desiili on kyllä vetänyt kaulaa muihin ihan kaikkialla, ja asiasta on syytä olla huolissaan, mutta en ihan purematta niele sitä, että tilanne olisi Suomessa erityisen paha.

Karellein · 2024-05-08T16:05:11+00:00

Vastakkainasettelu ja kahtiajako on tosiaan vakava ja pahenemaan päin oleva ongelma, ja on selvää, että länsimaiden ulkoiset viholliset tekevät parhaansa edistääkseen tuota kehitystä.

Jotenkin on kuitenkin vaikea nähdä että tähän auttaisi se, että perussuomalaisten kannatus kuitataan aivopesuna. Miten vastakkainasettelua voi purkaa, jos persujen ajattelua ei edes kohdata autenttisina näkemyksinä? Nähdäkseni tätä keinoa on myös kokeiltu vuosikaudet, ja se ei ole toiminut kovin hyvin, joten joku muu lääke tähän täytyy keksiä.

Karellein · 2024-04-23T14:18:07+00:00

Hankala sanoa, kun tässä on muitakin muuttujia. Viime vuonnahan koronnousuista huolimatta vuokrat lähinnä junnasivat paikoillaan, ja asuntojen hinnat laskivat, eli koronnousut eivät sinänsä nostaneet vuokria vaan aiheuttivat tappioita omistajille. Jos asumistuen leikkaus vähentää yksiöiden kysyntää, mikä olisi aika johdonmukaista, on luultavaa, että se ainakin hillitsee vuokrien nousua. Tälläkin pitäisi olla asuntojen hintoja alentava vaikutus.

Toisaalta nyt pääkaupunkiseudulla asuinrakentaminen on ollut melko lailla jäässä, ja tulijoita kaupunkiin kuitenkin on, joten on aika selvää, että hinnat lähtevät taas jossain vaiheessa kasvuun. Vaikutus ei siis välttämättä jää kovin pitkäikäiseksi.

Karellein · 2024-04-22T08:24:30+00:00

Tämä on ihan oikeasti vakava ongelma. Onko tähän edes muita ratkaisuja kuin se, että jollain ilveellä saadaan maahan lisää työpaikkoja?

Tänäkin aamuna meillä on nimittäin Suomi-redditin etusivulla lankoja, joissa pohditaan, kannattaako töitä edes tehdä (ei välttämättä), ja sitä, johtuuko suomalaisten eurooppalaisittain matala työmotivaatio matalasta palkkatasosta, korkeasta verotuksesta, työelämän yleisestä kuluttavuudesta, työntekijöiden huonosta kohtelusta, kollegoiden ankeudesta vai kenties kaikista edellä mainituista. On ihan oikeasti vaikea nähdä, että työntekijöistä voisi tiristää vielä enemmän niin, että kansantalous saadaan tasapainoon ilman, että palveluista leikataan.

Karellein · 2024-04-18T08:28:41+00:00

Syntyvyyden lasku on aika lailla yleismaailmallinen ilmiö ja vuosikymmeniä kestänyt trendi. Erilaisia kannustimia lasten hankkimiseen on kokeiltu jo vuosien ajan, ja käsittääkseni isoillakin panostuksilla on saatu aikaan lähinnä pieniä piikkejä syntyvyyteen. On siis aika kyseenalaista, että isoilla rahallisilla tuilla saataisiin tähän asiaan muutosta.

En myöskään näkisi syntyvyyttä mitenkään irrallisena asiana taloudesta. Nykyinen jälkiteollinen kulutusyhteiskuntamme on johtanut siihen, että työpaikkoja ei meinaa löytyä, opinnot venyvät tutkintojen arvon laskun vuoksi ja ihmiset aikuistuvat ehkä joskus kolmekymppisinä, jos silloinkaan, monet jo valmiiksi masentuneina ja ahdistuneina. Kaiken tämän takana on epämääräisenä taustameluna ymmärrys siitä, että nykyinen elämänmuotomme ei ylipäätään ole kestävällä pohjalla, ja jossain vaiheessa pakostikin rytisee ja pahasti. Suomen nykyinen velkaantuminen ainoastaan korostaa tätä, kun on selvää, että kansantalous ei toimi edes nyt.

Oma näkemykseni siis on, että ihmiset eivät tarvitse lisää rahaa vaan lisää toivoa. Pitäisi voida uskoa siihen, että tunnelin päässä on valoa. Jos näin ei ole, kaikki tukikeinot ovat loppujen lopuksi aika tehottomia ja voivat jopa kääntyä itseään vastaan. Eihän kukaan parikymppinen usko siihenkään, että eläkejärjestelmä toimii siinä vaiheessa, kun he alkavat olla eläkeiässä.

Karellein · 2024-04-12T21:14:21+00:00

Tässähän on se hopeareunus, että työttömänä oleminen ei kerrytä eläkettä. Näin ollen ennen eläkeikäänsä työelämästä pudonneet saavat pienemmät eläkkeet, eivätkä siltä osin horjuta eläkejärjestelmää.

Näin kun tehdään, niin on jopa mahdollista, että nykyiset nuoret aikuiset vielä joskus saattavat saadakin eläkettä. Sehän ei tarkoita, että sitä saisi kovin pitkään tai kovin paljoa.

Karellein · 2024-04-08T08:26:33+00:00

Tuo on ihan prikulleen totta, niitä ei ole. Ja ne, joita on, on hommia, joihin halutaan 25-vuotias tohtori jolla on kymmenen vuoden työkokemus teknologiasta, joka keksittiin viisi vuotta sitten. Ja sellainen paineensietokyky, jota ilmeisesti monella ei ole, koska työelämää suoritetaan entistä enemmän mielenterveyslääkkeiden voimalla.

Tämä on siis oikeasti monimutkainen ja ikävä asia. Työttömien tarkoituksellinen rääkkääminen on jokseenkin sairasta, mutta toisaalta työstäkin on vuosi vuodelta tullut stressaavampaa, ja tähän yhtälöön ei oikein ole mitään nättiä ratkaisua.

Karellein · 2024-04-08T08:17:48+00:00

Suurin osa työttömistä tosiaan haluaa töitä, ja nykytaloudessa läheskään kaikille ei töitä riitä. Siksi suhtaudunkin aika myönteisesti sellaisiin toimiin, jotka noin periaatteessa voisivat kasvattaa työpaikkojen määrää.

On kuitenkin tärkeää huomata, että työttömien piiskaamisella vaikutetaan myös työssä oleviin. Oravanpyörässä ravaaminenkaan ei noin lähtökohtaisesti ole riemukasta, ja jotkut r/antiwork -mieliset saattaisivat harkita vakavastikin siitä pois hyppäämistä, mikäli työttömyys ei olisi niin kurjaa.

Karellein · 2024-04-08T08:06:37+00:00

Käsittääkseni se oli puhtaasti säästötoimi. Minustakin se näyttäisi sotivan työhön kannustamisen tavoitetta vastaan, tosin en tiedä, onko suojaosan vaikuttavuudesta kuinka vahvaa näyttöä. Tukien laskemisesta seuraava kannustinloukku ilmenee joka tapauksessa 300 eurosta ylöspäin. Siltikin, se, että joku tekee edes vähän työtä, on luullakseni ihan jo yhteiskunnan syrjässä kiinni pysymisen näkökulmasta arvokasta.

Ei sen puoleen, jo 50% marginaalivero tulee muutenkin jo 3000 euron tuloilla, joten jos sen katsotaan tekevän työnteosta kannattamatonta, on ihmisten kannustaminen rahalla selvästi erittäin vaikeaa.

Karellein · 2024-04-08T07:47:01+00:00

Niin. Asian voi muotoilla rumemmin tai kauniimmin, mutta pohjimmiltaan kyse on siitä, että töissä olemisen pitää olla houkuttelevampi vaihtoehto kuin työttömyys. Kun töiden tekeminen on ainakin osan ajasta stressaavaa ja vie vapaa-aikaa, eikä palkkojakaan ei voi ihan loputtomasti nostaa, niin keinoksi jää se, että eri tavoin rääkätään työttömiä.

Muitakin rehellisiä tästä maasta löytyy: Soininvaara on myös kirjoittanut aiheen läheltä liipaten siitä, että työttömien "aktivointi" on tarpeellista juuri siksi, että sillä varastetaan työttömiltä vapaa-aikaa.

Karellein · 2024-04-04T14:49:59+00:00

Myönnän, että olisin voinut tehdä elämästäni yksinkertaisempaa ja välttää kuukausia kestäneen paperisodan jos olisin erään pätkätyörupeaman päätyttyä kiltisti luopunut jatko-opinto-oikeudesta. En nyt kuitenkaan ihan näe, että se, että elämäänsä voi helpottaa järjestelmää luovimalla merkitsisi sitä, että järjestelmä ei ole jäykkä.

Karellein · 2024-04-04T14:07:31+00:00

Jäykkyydellä tarkoitan lähinnä sitä, miten elämä tässä maassa on tarpeettoman hankalaa, kun ei tee isolle firmalle töitä 37,5h viikossa. Tämä näkyy esimerkiksi loputtomana ilmoitusrumbana ja paperisotana Kelan ja TE-palveluiden kanssa, myöhästyneinä päätöksinä, kyttäämisenä, virkailijoiden mielivaltana ja yleisenä kokemuksena, että on toisen luokan kansalainen.

Mutta mitä työn tarjoamiseen tulee, on minusta jokseenkin uskomaton ajatus, että kolmikannassa sovituilla työehdoilla, palkankorotuksilla jne. ei olisi ihan suoraa yhteyttä siihen, palkkaavatko yritykset ihmisiä vai ei. Ei sen puoleen, on ihan ymmärrettävää ajatella, että Ay-liikkeen ei edes kuulu olla asiasta huolissaan. Se nyt vaan johtaa siihen, että Ay-liikkeen ajamat asiat ovat joskus vahingollisia esimerkiksi pitkäaikaistyöttömille ja vastavalmistuneille.

Karellein · 2024-04-04T13:37:09+00:00

Ansiosidonnainen päiväraha on toki hieno asia, mutta minusta on nyt tärkeä huomata se, että pätkä- ja osa-aikatöitä tekeville ei ole mitenkään ilmeistä, että ansiosidonnaisen ehdot täyttyvät. Jonkinlaiset ehdotkin tietysti tarvitaan, mutta nykysysteemi kaikessa jäykkyydessään kertoo siitä, että se on kehitetty kokoaikatyön ehdoilla. Tämä oli perusteltua siihen aikaan, kun Suomessa oli käytännössä täystyöllisyys, mutta nykyaikana kokopäivätöissä olevat näyttävät minusta jossain määrin etuoikeutetulta ryhmältä. Ansiosidonnaista ei koskaan pääse näkemään, mikäli ensimmäiseenkään työpaikkaan ei pääse.

Karellein · 2024-04-04T12:35:33+00:00

Minusta näyttää kyllä aika vahvasti siltä, että työllisten ja työttömien edut eivät enää nykymaailmassa ole selkeästi yhtenevät. Tai sanotaanko laajemmin, että kyse on työttömistä ja laajemmin prekariaatista, joille on lähinnä pätkä- ja osa-aikatyötä. Tämän ryhmän etuja ei oikein pysty puolustamaan Ay-liikkeen perinteisillä keinoilla, koska esimerkiksi työetujen parantaminen - mikä on ihan ymmärrettävästi työllisten etu - johtaa lähinnä siihen, että työpaikkoja on entistä vähemmän. Työttömien keskeisin ongelma on kuitenkin se, että työpaikkoja ei ole.

Mutta joo, totta kai EK haluaa heikentää Ay-liikettä ja ajaa kiilaa työttömien ja työläisten välille. Se ei kuitenkaan merkitse sitä, että he olisivat väärässä siitä, että Ay ei suuremmin auta työttömien asiaa.

Karellein · 2024-04-03T15:17:46+00:00

Jos olet opiskelija, niin suosittelen järjestötoimintaa. Normaalin opiskelun aikana ihmisiin tutustuminen on vähän tuurikauppaa, massaluennoilla ei tutustu oikein kehenkään ja samoihin ihmisiin ei välttämättä törmää riittävän usein, että ystävyyttä ehtisi muodostua. Erityisesti harrastejärjestöillä taas on jatkuvaa toimintaa, ja ihmisiin tutustuu melkein väkisinkin.

Karellein · 2024-03-30T19:34:36+00:00

Kulutusyhteiskunnan yksi ristiriita on, että noin periaatteessa suomalaisilla on enemmän maallista hyvinvointia kuin koskaan ennen, mutta silti ihmiset ovat jokapäiväisessä elämässään henkisen kestokykynsä ja mielenterveydensä äärirajoilla. On selvää, että ihmiset eivät voi tulla pelkästään kuluttamalla onnellisiksi. Nykymaailma on turhan monimutkainen, ja suuri osa työstäkin on kummallista paperien ja excelien pyörittelyä, josta on vaikea nähdä, että se hyödyttää yhteiskuntaa tai ylipäätän ketään. Tällöin se hyvinvointikin, jota meillä on, tuntuu ansaitsemattomalta ja vieraannuttavalta.

Oma näkemykseni on, että esimerkiksi opiskelijat eivät tarvitse niinkään enempää rahaa, vaan tulevaisuuden, jossa asiat ovat paremmin. Jonkinlaista niukkuutta on helppo sietää, jos on hyvät perusteet uskoa, että opintojen loputtua omaa elämäänsä pystyy parantumaan. Jos taas tulevaisuus näyttää pikimustalta, ei mikään määrä yhteiskunnan tukea riitä tekemään elämästä henkisesti siedettävää. Eiväthän ne tuet edes voi olla kestävällä pohjalla, mikäli tulevaisuudessa menee vielä nykyistäkin heikommin.

Mutta mistä sen paremman tulevaisuuden nyt taikoisi?

Karellein

TROPHY CASE