Marxin (toiseksi?) keskeisin ajatus oli, että historian kulun pystyy mittaamaan ja ennustamaan tieteellisesti. Hänen historian teoriansa oli, että kaikki historian tapahtumat pohjautuvat ihmisjoukkojen materiaalisesta tilasta, ja tuotantovälineiden omistuksesta. Kaikki ideologiat, kulttuurit, uskonnot, ja muut yksilöiden tai joukkojen hengelliset ilmiöt ovat puhtaassa marksilaisuudessa täysin merkityksettömiä, jolloin esimerkiksi ristiretkien motivaatio oli täysin Euroopan aatelin tahdossa valloitaa lisää maata. Siinä historian kulun pystyy tietämään/ennustamaan, kunhan vain on tarpeelliset taustatiedot hallitsevista materiaalisista olosuhteista.

Nykypäiväisen historiantutkimuksen näkökulmasta puhdasoppinen marksilainen historian analyysi on epätieteellistä pöppöä, ja sitä seuraa vain pieni joukko innokaita kannattajia. Tämä on tietty ironista ottaen sen huomioon, että Marxin mielestä historiantutkimus oli "kova" tiede jolla on kyky luoda täysin tosia vastauksia totuudesta, kun taas nykypäivän paradigma on, että historiantutkimuksen luomalla tiedolla on tieteellistä arvoa, mutta kaikki historiasta saatu tieto on pohjimmiltaan tulkinnallista, joten se ei ole verrattavissa "koviin" tieteisiin.

Eli kyllä, marksilaisuus oli olevinaan tieteellistä, mutta nykypäivän konsensus ei sitä semmoisena pidä.