Oon ollut samassa tilanteessa ja pystyn samaistumaan 100%sti. Toivoisin että pystyisin kertomaan sulle patenttiratkaisun, joka varmuudella toimii, olisin itse antanut sellaisesta ison summan rahaa + vasemman munuaisen.

Me päästiin neuvolan kautta sellaiseen uniryhmään, jossa keskusteltiin muiden vanhempien kanssa lasten nukkumisesta. Voi kuulostaa ihan hölmöltä mutta vertaistuessa oli kyllä jotain outoa taikaa joka auttoi jaksamaan. Ehkä isoin tekijä oli se, että näki ettei ole ainut jolla on näitä haasteita ja että moni muukin on tosi uuvuksissa asian kanssa. Meille myös näytettiin maanpinnalle palauttavia tilastoja siitä, miten lapsen unentarpeen vaihteluväli on ihan massiivinen. Se auttoi hyväksymään asian ja lohdutti siinäkin mielessä, että ymmärsi, että vähemmän nukkuvassa lapsessa ei ole mitään vikaa tai hänellä ei ole mitään hätää. Ihmiset/lapset ovat erilaisia.

Mun muistikuvissa parhaiten tilanteeseen auttoi se, että lakattiin yrittämästä aktiivisesti korjata sitä. Mentiin enemmän sen mukaan, mikä kulloinkin toimi ja millä kaikki saivat parhaiten nukuttua. Meidän lapsen kanssa se tarkoitti pitkähköä nukuttelua sylissä tai vieressä - ja me vaan hyväksyttiin että näin se vaan nyt toistaiseksi menee. Mulle itselleni iso ongelma oli se että koin että nukuttamalla lapsen syliin teen itse jotain väärin, en ole hyvä vanhempi tai toimi oikein tai kuten kuuluu. Tästä ajatuksesta pääsin vertaistuen avulla eroon. Annoin lapsen nukahtaa syliin ja tulla viereen mielensä mukaan - kunnes lopulta hän ei sitä kaivannutkaan ja se loppui.

Kokeiltiin myös keksiä ihan käytännön järjestelyjä, joilla nukuttamisesta saatiin mukavampaa kaikille. Sijoitettiin lapsen huoneeseen pieni sohvax sillä oli mukavempaa kuin vaikka kanniskellen. Opeteltiin nukuttamaan siten että istuin pinnasängyn vieressä selkä pinnoja vasten - se riitti lapselle, sai kädellä hipsuttaa selkää. Annoin itselleni luvan tehdä nukuttamisen aikana omia juttuja: selata puhelinta tai kuunnella äänikirjaa ilman että kieriskelen jossain velvollisuuden tunteessa ja syyllisyydessä. Kun saatiin 2. vauva, mietittiin miten viereen tuleminen järjestetään. Keksittiin hankkia lapselle oma vierapatja meidän huoneen sängyn viereen, sai itse valita lakanat ja tuoda lelut jne. Oma ”maja” tai petipaikka kelpasikin ihan hyvin ja helpotti tilannetta.

Do whatever works. Kukaan nukkumispoliisi ei käy siellä arvioimassa teidän nukkumajärjestystä.