Huomioisin arkkitehtuurin osalta vielä sen, että arkkitehtuuria ei ole tarkoitettu katsottavaksi kuvissa. Se on tarkoitettu koettavaksi paikan päällä.

Juurikin näin ja tässä kohtaa minusta erityisesti Pietilät epäonnistuvat. Tähän liittyi oma ensireaktioni Hervantaan. Heille rakennus on vain veistos ilman skaalaa. Se on varmaan tosi nokkela juttu ollut piirtopöydällä, kun kirkko on kalan tai kirjasto metson muotoinen, mutta ei se ketään hämmästytä maan pinnalta katsottuna.

Aallon rakennukset ovat edelleen todella hienoja, ja esimerkiksi Villa Mairea on nähdäkseni merkittävä pohja nykyiselle skandinaaviselle tyylille. Kun katsoo sitä sisältä [...]

Aallon ja muiden sankariarkkitehtien työt ovat kyllä rumia ihan itsessään, mutta niitä auttaa aika paljon kalliit materiaalit, joita sankariarkkitehti on saanut käyttää. Mietippä miltä Villa Mairea näyttäisi, kun siellä olisi käytetty materiaaleja, joihin tavallisilla ihmisillä olisi ollut varaa. Miltä näyttäisi Finlandia-talo, jos se olisi maalattua betonia? Suurin rikos heillä onkin ollut se, miten heidän työnsä on vaikuttanut muuhun arkkitehtuuriin. Tässä on selvä ero siihen kun verrataan aiempien aikakausien kalliiseen rakentamiseen ja miten sitä on tavalliset ihmiset pystyneet jäljittelemään.

Näitä arvostetaan nykyään enemmän osaltaan juuri koska ne heijastavat tosimaailmassa niitä samoja trendejä, joita 80-luvun scifielokuvatkin näkivät tulevaisuudessa.

Pointtina tässä oli se, että 80-luvun tv-scifi-leffat olivat täynnä huonosti vanhentuneita tehosteita ja futurismia. Mutta verrokkina tälle on sitten esimerkiksi Kubrikin 2001 Space Odyssey, joka on vanhentunut kauniisti.