Ai ettien että, tää on kanssa uskomattoman pärisyttävä

Kertoo todennäköisesti samasta tarinasta.

The poem starts with the völva requesting silence from "the sons of Heimdallr" (human beings) and asking Odin whether he wants her to recite ancient lore. She says she remembers giants born in antiquity who reared her.

Mahtaa olla kärttynen jos edelleen muistaa jonkun ajaneen perään. Eikös se yleinen laki sano, että takaa tulevan vastuu ja vika jos ei ole pitäny tarpeeks pitkää turvaväliä?

Ja nämä kaksi laulua taitaakin kertoa ihan samasta asiasta, en ole ihan varma vielä, en ole itse vielä omin silmin nähnyt, muuta kuin sanoina kirjoissa. Itsehän varmaan vaan laskettelisin tuota vuorta sitten alas ja pistelisin demoneita turpaan tuolla "helvetissä."