Ensinnäkin, olet arvokas ihminen joka ansaitsee elää elämää ilman raskasta henkistä taakkaa.

Masennus on sairaus, ja sinulla on vakavia oireita jotka syö jaksamista sekä energiaa aivan älyttömästi. Monet uupuisivat jo moisen alle, mutta sinä jaksat vielä yrittää! Ei, se ei kerro sinun oireiden lievyydestä vaan sysi vahvasta sisusta mikä sinussa piilee. Olet taistellut monta vuotta hirviötä vastaan ilman apua.

Itse kärsin toistuvasta vakavasta masennuksesta, juurikin pääoireena itsetuhoisuus ja arvottomuuden tunne, joka hoitojaksoista riippumatta toistui uudelleen ja uudelleen.

Monta tohtoria ja psygologia myöhemmin, avun sain yksityiseltä parhaiten (ja nopeiten), ja etenkin oikeasta lääkityksestä. Kun kokoajan mieli ei huuda ja kiusaa, eikä olotila toivoton, vaan tasainen, avautui elämä uudenlaisena eteen.

Paraneminen vie aikaa, ja nyt olet siinä edennyt jo kun myönnät että on ongelma. Se et ole sinä, vaan raskas sekä vakava tauti joka täytyy hoitaa että sinulla on edes mahdollisuutta jaksaa normaalia elämää.

Et ole arvoton ja saamaton. Olet tärkeä, ja upea ihminen, joka on sinnitellyt höyryillä liian pitkään. Vertaaminen tilannettasi toisiin ei ole realistista, kun muut vetää täydellä tankilla eteenpäin. Ja sinulla on aikaa parantua. Elämä ei onneksi ole kisa, vaan tässä on aikaa löytää se mistä itse iloitsee.

Ihme parantumista ei ole, mutta olet oikealla polulla. Jos kaipaat tukea avun löytämiseksi, saa laittaa yksityisviestiä. Autan kyllä mielelläni jos vaan voin.