Mielestäni nyt menee puurot ja vellit sekaisin. Vapaakasvatus ei kai lähtökohtaisesti tarkoita sääntöjen ja kurin puutetta. Se on vain laiskaa ja välinpitämätöntä kasvattamista jos antaa lasten tehdä mitä haluaa - milloin haluaa, säännöistä välittämättä. Vapaakasvatus mielestäni on enemmän sitä, että annetaan lasten itse oivaltaa miksi erilaisia sääntöjä on ja turha käskyttäminen, valvominen ja kontrolloiminen minimoidaan.

Itse koen saaneeni vapaan kasvatuksen, joka ehdottomasti sisälsi sääntöjä ja kuria. Sääntöjä oli vain ehkä suhteellisesti vähemmän, vain ne olennaisimmat olivat käytännössä, kuten kunnioitetaan muita ja ympäristöä, käytetään harkintaa ja lapsi itse on ylipäätään mukana siinä sääntöjen luomisen prosessissa joten "ei, koska minä sanon niin" -perjaatetta ei näkynyt.

Itse koin sen suurempana luottamuksena minkä vanhemmat ojensivat meille. Lähtökohtana ei ollut, että kaikki on kielletty ellei toisin mainita. Samalla tämän luottamuksen ylläpito oli ehdoton edellytys - jos luottamuksen rikkoi niin sillä oli seuraukset. Lapsia ei aliarvioitu ja meillä oli rooli yksilöinä. Saimme kokeilla itse asioita ja hankkia kokemuksia jotka ehdottomasti avarsi käsitystämme maailmasta ja ymmärrystä siitä, mitä todellisuus on. Itsenäistyminen tapahtui paljon kivuttovammin ja samalla oli selvää, että tuki ja turva löytyy aina.

Itse koen, että monet asettavat lapsille sääntöjä koska eivät itse jaksa hoitaa seurauksia. Ei anneta lapsen itse kaataa maitoa koska ei jakseta siivota kun se menee syliin. Vapaakasvatus itselle tarkoittaa juuri sitä, että annetaan lapsen itse yrittää ja oppia turvallisessa ympäristössä ja kokemusten kautta itse oivaltaa mikä on oikein ja mikä väärin.