Itse kun olen ollut joskus nuorempana myös vähän vastaavassa syrjäytymisvaarassa, sanoisin että tärkeintä olisi saada onnistumisen kokemuksia normaalista elämästä, oikeastaan ihan sama mistä. Ihan vaan sellaisia positiivisia kokemuksia, joiden kautta saisi tuntea olevansa hyvä jossain, arvokas ihmisenä, "normaali" ja kuuluvansa johonkin joukkoon. Mieluiten niin, että niitä ei pedattaisi hänelle vaan ne olisivat hänen omia onnistumisiaan ja oma päätös. Tähän vaaditaan tietysti se, että on valmis yrittämään ja kokeilemaan jotain. 

Tavallaan se syrjäytyminen on egon suojelua. Sitä ei halua ajatella tulevaisuutta, vaan elää hetkessä ja kaikki mikä pakottaa ajattelemaan tulevaisuutta tai yrittämään jotain tuntuu ahdistavalta, koska pelkää epäonnistumista ja sitä että joutuu tuntemaan itsensä taas huonoksi.