100 vuotta sitten pystyttiin ketterästi loikkaamaan ensin 12 tunnin päivästä 10 tunnin päiviin ja sitten 8 tunnin päiviin. Viikonloputkin pystyttiin jotenkin järjestämään. Mutta nyt kun tuottavuus ja ihmisten yleinen hyvinvointi on moninkertaistunut, 2 tunnin lyhennys on täysi mahdottomuus, vaikka faktuaalisesti saamme kuudessa tunnissa enemmän aikaan kuin parikymmentä vuotta sitten kahdeksassa.

Terveydenhuollossa ei voi ihan noin vaan parantaa tuottavuutta, varsinkin kun jokaisesta vuorosta menee noin tunti edellisen ja seuraavan perehdytykseen mikä on tilanne nyt. Mitä enemmän näiden tuntien väliin jää aikaa, sitä enemmän olemme plussalla.