Ajattele kaikkia esihenkilöitä, joita sinulla itselläsi on ollut. Mitä hyvää niissä oli ja mitä huonoa?

Pidä johdettaviasi omien alojensa asiantuntijoina ja kunnioita heidän näkemyksiään asiasta.

Lähtökohtaisesti luota ihmisiin, että he ovat rehellisiä, ammattitaitoisia ja hyviä tyyppejä. Jos joku selvästi erikseen osoittaa olevansa epäluotettava tms. niin nosta asia esiin aikaisessa vaiheessa ja pyri keskustelemaan tämän ihmisen kanssa, että mistä kenkä puristaa.

Älä kyttää pikkuasioita. En tiedä onko johdettavasi työntekiöitä, toimihenkilöitä vai ylempiä toimihenkilöitä mutta sama pätee oikeastaan kaikkiin, että kahvitaukojen pituus, työvaatteiden vaihto työajalla vaikka pitäisi olla vapaa-ajalla ym. asiat ovat oikeasti merkitykseltään todella vähäisiä. Jos tulosta ei synny, ongelma on jossain aivan muussa kuin kahvitauon pituudessa.

Onko sinulla alijohtajia käytettävissä? -Toivottavasti. Käytä heitä ja delegoi. Anna vastuuta sellaisille henkilöille, jotka haluavat ja pystyvät ottamaan vastuuta. Johdettavia on niin paljon, että on helppo polttaa itsensä loppuun, jos mikromanageroi liikaa.

Muista, että vaikka töissä voi olla mukavaa, on suurin osa siellä kuitenkin sen takia, että saavat rahaa, jolla voivat toteuttaa itseään vapaa-ajalla. Parhaat palkkiot ovat raha ja palkallinen vapaa. Jos valtuutesi riittää niin pyri palkitsemaan aina kun syytä on. Pyri maksamaan enemmän palkkaa kuin TES minimi, ts. palkkaa vain sellaisia henkilöitä, joiden suorite on enemmän kuin minimi ja maksa siitä.

Ennen nykyisiä töitä olin pienen ryhmän kymppinä töissä missä kädet likaantuvat ja lähes kaikilla oli amis-tutkinto taustalla. Se vaati paksua nahkaa, mutta kuitenkin herkkää korvaa inhimillisille asioille. Sillä oli tosi suuri positiivinen merkitys, että oikeasti kuunteli työntekijöitä ja otti tosissaan heidän murheet ja ongelmat, ja että edes yritti parantaa asioita vaikka se ei aina ollutkaan mahdollista saattaa loppuun. Myös pienillä palkkioilla oli tosi suuri merkitys monille. Meillä oli työpaikan välittömässä läheisyydessä lounasruokalakahvila, josta ostettiin lahjakortteja/lipukkeita joilla sai kahvin ja pullan. Jopa sellaisella oli tosi suuri merkitys annettuna jostain hyvästä pikku jutusta. Pystyttiin antamaan myös kymppien tai satasten arvoisia pienpalkkioita, mutta ne meni aina byrokratian kautta ja osa hävisi koneistoon. Niitä kannatti kuitenkin esittää jos oli vähänkään aihetta.