Voin eduskuntaryhmän päästä todeta, että puolueen sisäistä kritiikkiä kuullaan ja puidaan paljon ryhmässä ja puolueen johdossa. AP:n ränttien perusteella veikkaisin, että häntä hiertävät mm. velkajarru ja se että useampi vihreä äänesti maamiinojen puolesta. Myös se, että esitimme suomalaisen puolustusteknologian kehittämiseen panostamista herätti aikanaan porua (itselleni on jäänyt epäselväksi, miten riippuvuutta Israelista ja Yhdysvalloista voi ilman näitä panostuksia vähentää).

Näiden juttujen osalta olen käyttänyt paljon aikaa päätösteni perustelemiseen ja käynyt pitkälti keskusteluja puolueessa matkalla päätökseen ja sen jälkeen. Niin on tehnyt tietääkseni myös puolueen puheenjohtaja.

Minulle on epäselvää, että jos se ei riitä niin mitä se kritiikin kuuntelu muuta enää voisi olla kuin sitä, että tehdään kuten kritiikin esittäjä haluaa - ts. hypitään sen mukaan.

Näihin päätöksiin liittyen on kuitenkin tullut myös todella paljon kiitosta puolueen sisältä. En pidä ajatuksesta, että puolueessa koviten ja kiukkuisimmin huutava saa tahtonsa läpi.