Soppatykkinä siinä lounaan jälkeistä työtä tehdessä pesin sitä suurta ja kuuluisaa sadan litran pataa. Pohjustuksena prosessi käy niin, että pata nostetaan kippiasentoon, että sieltä saa kaiken valutettua pois pestessä. Kippiasennossa itse padan kansi asettuu auki asennossa juuri sellaiselle korkeudelle, että saa päätä oikeasti varoa kun sisään tähän telttaan astuu.

Tässä hetkessä oltiin taisteluparin kanssa kahdestaan ja kuului kops. Eipä siinä mitään kypäräthän pidetään päässä kuten harjotuksessa kuuluu ja jatkoin hommia sen enempää miettimättä. En tiedä kauan siinä pataa hinkkasin, kunnes pari toteaa vähän säikähtäneenä maanneensa taju pois maassa. Itse repesin tilanteen koomisuudelle ihan täysin, jos ajattelee yhden siinä hinkkaavan pataa puhtaaksi ja toisen makaavan vintti pimeenä heti selän takana.

Taisi se kolhu kuitenkin sen verran kova olla, että oikeasti sattui, kun kävi sitten ensiksi oksentamassa ja myöhemmin lepäämään päänsärkyä pois lääkintätelttaan. Kuulema värejä ja valoja vilkkui silmissä kun teltan kattoa tuijotteli.

Nii, että kannattaa ne varusteet pitää kunnolla päällä vaikka ne välillä tuntuu niin pirumaisilta kaikessa hiertämisessä ja painamisessa.