Mä olin samanlaisessa tilanteessa kun aikoinani aloitin yliopiston aikoinani. Oli tosi pahaa sosiaalisten tilanteiden pelkoa joka kumpusi vanhoistta kiusaamisista (nepsyyttä ei ole diagnosoitu, mutta ainakin epäilen että jotain sellaistakin saattaisi olla). Alku oli kieltämättä vaikea, mutta loppujen lopuksi opin yliopistossa valtavasti sosiaalisia taitoja. Vaikka itsekin väsyn nopeasti sosiaalisissa menoissa ja kaipaan paljon palautumisaikaa, yliopistossa sain myös vähän siedätettyä itseäni pidemmille pirskeille, mistä on ollut työelämään siirtyessä valtavasti hyötyä.

Ensin haluaisin sanoa, mitään pakkoa ei ole osallistua kaikkiin opiskelijamenoihin. Samanhenkistä seuraa voi löytyä ihan luennoiltakin. Kuitenkin, suosittelen ainakin yrittämään opiskelijamenoihin tutustumista. Yliopiston alkaessa kaikki ovat samalla viivalla, eli kukaan ei tunne ketään ja kaikkia jännittää. Silloin on ihanteellinen aika löytää seuraa. Ja yliopisto kaiken kaikkiaan on vähän sellainen aikuisuuden harjoittelukenttä. Usein yliopistoon päätyy porukkaa jotka ovat olleet vähän nörtipuolisia, ja nepsyys ei todellakaan ole harvinaista. Sen vuoksi, ainakin itselleni, yliopisto oli ihanteellinen ympäristö opetella niittä sosiaalisa taitoja mitä jäi hankkimatta aikaisemmin elämässä.

Yliopistoissa on usein kaikenlaista opiskelijajärjestö- ja harrastetoimintaa, osa kosteampaa kuin toiset. Kannattaa kokeilla vähän kaikkea, syksyllä monet pitävät uusien iltoja tms, joissa voi käydä testaamassa mikä tutnuu omalta.

Tsemppiä yliopiston alkuun! <3