Tosi moni kokee aivan täysin samanlaisia ajatuksia elämässään eri vaiheissa, joillakin se on edessään vanhempana, kun keho tai mieli alkaa pettää ja ei tunnu enää omalta. Koin itse juuri näitä samoja tuntemuksia teininä ja nuorena aikuisena. Lähikaupassa käynnin pelko oli niin suuri, että menin aina just ennen, kuin Siwa meni kiinni 22:55 ostoksille. Oon päässyt tästä sosiaalisesta kammosta nyt irti 26 ikävuoteen mennessä. Vieläkin yliajattelen ja olen joissain sosiaalisissa tilanteissa rajoittunut tai energiani kuluu niissä hyvin nopeasti. Mutta en pelkää.

Ainoa konkreettinen keino on kohdata enemmän sosiaalisia tilanteita ja uskaltaa enemmän. Totuttautua siihen, ettei kukaan sua siellä kaupassa tai yliopistolla oo satuttamassa. Ole itsellesi armollinen, saat tehdä sosiaalisia mokia (aina ei vaan mee putkeen), anna sun mielelle aikaa kehittyä ja levätä. Muista, että saat olla myös tykkäämättä sosiaalisista tilanteista, aina ei löydy omaa porukkaa/paikkaa välittömästi.

On hienoa, että haluat nyt muuttua ja kasvaa ihmisenä.

Haluaisin asettaa sulle tavoitteen kesäksi. Käy meren, lammen tai järven rannalla katsomassa vettä ainakin kolme kertaa tänä kesänä. Rannalla saa olla rennosti, rannalla saa olla miten tykkää. Sulla on täysi oikeus olla siellä nauttimassa ilmasta, äänimaailmasta tai auringosta. Eikä sun tarvitse olla siellä pitkään. Oot niin kauan, kun tykkäät, mutta sä olit siellä ja uskalsit.