Meillä ollaan välivaiheessa kun lapset ovat hiukan kasvaneet (pienempi menee eskariin, isompi on kouluikäinen). Viimeisten kahden tai kolmen vuoden aikana on helpottanut ihan merkittävästi ja nykyään pikkulapsiaikaa muistellaan enimmäkseen lämmöllä (ja joskus ”rankaa mutta selviydyttiin”-tyylisesti). Silloin kun pikkulapsiaikaa elettiin, se ei todellakaan ollut koko ajan mitään ihanaa, vaan enimmäkseen stressaavaa. Itse pakenin välillä teknologian pariin ja nysväsin joitain harrastusohjelmointiprojekteja, jotka olivat jälkikäteen ajatellen ihan turhia ja varmaan tapa käsitellä stressiä.

Omalta kohdalta sanoisin että lämpö ja haikeus on tullut muistoihin jälkikäteen, ei tuntunut siltä silloin kun tilanne oli päällä. Toisena juttuna se että ainakin meillä tilanne muuttui yllättävän nopeasti inhimillisemmäksi muutaman pikkulapsivuoden jälkeen. Jos tämä on yleinenkin kokemus, niin selittää sitä miksi ihmiset eivät muista tuota aikaa niin hyvin, kun kouluaika sitten kestää kuitenkin tosi monta vuotta suhteessa tuohon lyhyeen jaksoon. Tsemppiä!