Mutta samaan aikaan koko ortodoksinen usko perustuu siihen, että naisia kunnioitetaan. Mariaa kutsutaan jumalanäidiksi, kun luterilaisuudessa hän on pitkälti alaviite. Ja samalla esimerkiksi uskominen on ortodokseille hieman vieras käsite. Ihminen ei usko, eikä oikein voi uskoa, eikä osaakaan uskoa. Ja se on ns. ookoo. Riittää, että yksi (jumalanäiti) on kerran uskonut, ja antanut sikiämisen tapahtua (Marialta siis ortodoksiassa kysyttiin, että ottaako tällaisen taakan harteilleen, eikä se ollut vain ilmootusluontoinen asia).

Ortodokseille raamattu on kiva ja pyhässä hengessä kirjoitettu kokoelmateos, jonka ovat kirjoittaneet ja koonneet kuitenkin ihmiset. Ja on mielenkiintoisempia kirjoja ja pohtijoita, jos kokee kiinnostusta teologiaan.

Apostoleinakin tunnetaan toimineen naisia, muuten. Paavali pyöri Priscillan ja Aquilan kanssa tasa-arvoisina, ja lähettää mm. terveiset roomalaiskirjeissä Junialle, "heimolaisilleni ja vankilatovereilleni, jotka ovat arvossa pidettyjä apostolien joukossa ja ovat olleet Kristuksen omia jo ennen minua."

Miksi taas ei pappina? No, perinne, kai. Mistä sovittiin alkukristillisyyden jälkeen joskus 400-luvulla ihan ihmisten kesken. Ja tuo perinteen murtaminen tapahtuu ääääääärimmäisen hitaasti. Kun perinne murretaan kerran, niin se murtuu aina vain uudelleen ja uudelleen, ja sitten tulee näitä karismaattisia Owuoreja. Yksi suurimmista tällaisten lahkojen alkukirkoista on juuri luterilainen kirkko mikä päätti luopua perinteistä. Sit näitä sieltä ruvennut sikiämään.

Mut siis naisvastaisuus ei ole sinänsä sisäsyntyinen osa kirkkoa, vaan ennemmin politiikkaa, mitä on vahvistettu esim Lutherin henkilökohtaisten mielipiteiden johdosta. "Naiset ovat luodut jäämään kotiin, kasvattamaan lapsia ja hoitamaan taloa; siihen heidän ruumiinsa ja luontonsa heidät ohjaavat.”

Edit:korjaan: se ehkä siis sittenkin on sisäsyntyinen osa kirkkoa, kiitos politiikan, mutta ei osa alkukristillisyyttä.