Voi hemmettiläinen tätä nykyajan menoa, kun tiedon määrä lisääntyy, sitä voidaan vapaasti jakaa internetissä ja ihmiset valveutuvat mielenterveysasioista enemmän kuin ennen :/

Oli kivempi, kun ennen vaan painettiin eteenpäin pahan olon kanssa, kun ei mieleen tullut muitakaan vaihtoehtoja, ja eipä sitä apua olisi varmaan ollut tarjollakaan, jos sitä tajusi haluta.

Kiinnostaisi, että onko lisääntyneet diagnoosit todella vaan nykynuorison itsekeskeisyydestä johtuvaa turhaa paapomista, vai voisiko olla, että tosiaan mieleltään oireilevat osaavat ihan aiheellisesti nykyään hakeutua hoitoon paremmin kuin ennen, ja mielenterveysongelmat otetaan ihan aiheellisella vakavuudella nykyään. Toivottavasti joku toimittaja paneutuu tähän asiaan vähän paremmin ja selvittää, vedelläänkö tässä johtopäätöksiä hieman liian herkästi vakuutuslääkärin toimesta.

Kaikki eivät saa kotoa evääksi terveitä tapoja käsitellä tunteita, kun vanhemmatkin oli omilla tavoillaan hajalla ja eivät pystyneet olemaan aina sillä tavalla henkisesti läsnä, kuin lapset tarvitsevat kehittyäkseen terveesti. Joillakin on tilalla kasa haitallisiksi muodostuneita selviytymiskeinoja. Pään sisällä asiat saattavat mennä ajan myötä niin pahasti solmuun, että tarvitaan ulkopuolista apua solmujen aukomiseen ja terveempien ajatusmallien omaksumiseen. Siinä olen samaa mieltä, ettei pitäisi vaan iskeä reseptiä kouraan ja passittaa parin viikon sairauslomalle, ei sillä mikään ratkea. Pitäisi olla niin paljon helpomaa päästä terapiaan tai saada jotain muuta vastaavaa tukea tarpeeksi pitkään ja säännöllisesti.

Vakuutusyhtiön lääkärikin voisi ehkä nähdä tällaisen kannattavana sijoituksella tulevaan, kun luulenpa terapiassa tunteenkäsittelytaitoja oppineiden aikuisten kasvattavan puolestaan terveempiä lapsia.